Askel eteenpäin

Palautin gradun viime yönä - wuhuu! Olen tyytyväinen, että sain sen kokoon ennen lomia. Nyt olen siskon luona joulua viettämässä. Olo on väsynyt ja nyt sitten, kun sain ison työn pois alta, ne tunteet, joita en ole ehtinyt käsitellä nousevat pintaan.

Minulla on syyllinen olo tämän viikkoisesta työkuviosta. Ärsyttävää. En tiedä, millä tavalla olisin toiminut toisin, kun emme enää halunneet jatkaa yhteistyötä eräiden ihmisten kanssa. Koko sen ajan, kun olen työskennellyt heidän kanssaan, minulla on ollut syyllinen olo. Ei makseta tarpeeksi, ei makseta tarpeeksi ajoissa, ei anneta tarpeeksi varoitusaikaa. Nyt tämä syyllisyyden tunne kulminoituu sitten siihen, että he syyllistävät meitä siitä, ettemme halua jatkaa enää yhteistyötä, vaikka mitään virallista sitoumusta ei ole olemassa. Uhh, raivostuttavaa. Kuviota sotkee se, että yksi organisaatiomme jäsen on heidän kaverinsa ja heidät korvaava ihminen on myös sattumalta heidän hyvä ystävänsä. Olo on kuin parisuhteen jättävällä osapuolella, jolta jätetty penää, miksi et halua enää jatkaa suhdetta. Siksi koska haluamme muutosta. Siksi koska yhteiselo ei tunnu hyvältä. Ärsyttää se, että nyt kun voisin nauttia lomasta ja vapaudesta, nämä tunteet puskevat esille. Enkä halua alkaa nyt pyhinä selvittelemään asiaa enempää, eikä tässä ole oikein mitään selvitettävää. Mutta eiköhän tässä pian tule muuta ajateltavaa ja puuhailtavaa. Tänne purkaminenkin auttaa ehkä vähän.

Siskolla ja hänen kihlatullaan on hauska koti. Se on täynnä veikeitä esineitä:

Ihastelen edelleen sitä kolme viikkoa sitten tapaamaani miestä, häntä, jonka eksä on naimisissa minun eksäni kanssa. Tunne on omituisen vahva, ja olen yrittänyt pohtia, miksi tämä mies herättää tällaisia tunteita, vaikka en edes juurikaan tunne häntä. Plastic Dream kirjoittaa siitä, miten hän on tavannut miehen, jonka kokee tukevan häntä siinä, millainen hän todella on. Ihminen, jonka kanssa koet, että voit olla oma itsesi. Facebook on tarjonnut hyvän tavan tutustua tähän mieheen sopivan etäisyyden päästä. Mies on siis juuri eronnut, enkä halua siksi, että asiat etenisivät vielä mihinkään. Hämmästelen, miten samassa maailmassa hän on kanssani. Kiinnostuksen kohteet täsmäävät ja hän on samalla tapaa marginaalissa kuin minäkin. Koen, että tämän miehen kanssa minun ei tarvitsisi arastella omituisia ja vaihtoehtokulttuuriin kuuluvia kiinnostuksen kohteitani. Olen tajunnut olevani melko eksentrinen ihminen ja tuntevani oloni vapautuneeksi toisten hieman eksentristen ihmisten kanssa. Siitähän siinä loppujen lopuksi on kysymys, millaiseksi ihmiseksi koet itsesi toisen seurassa. Jos toinen herättää sinussa syyllisyyden tai alemmuuden tunteita, hän ei ole sinulle hyväksi. Mutta nyt nautin näistä ihastuksen tunteista ja siitä, että joku ihminen kiinnostaa minua näin paljon. 

Joulun aika on siinä mielessä mielenkiintoista aikaa, että se toimii eräänlaisena kiintopisteenä elämän vaiheissa ja fiiliksissä.  Kolmen vuoden takaisena jouluna surin loppunutta ihmissuhdetta ja minusta tuntuu, että olen siitä lähtien hakenut itseäni monella tapaa. Välillä on tuntunut siltä, että elämäni on jumahtanut paikalleen. Gradu ei edennyt, sopivaa miestä ei ole löytynyt, eikä täydellistä työpaikkaa. Tähän ajanjaksoon on mahtunut yksi burnout, lukuisiin eri miehiin tutustumista, onnen palikoiden ja oman ammatti-identiteetin etsintää. Tuntuu hyvältä, että sain gradun nyt vihdoin valmiiksi. Tutkinnon loppuunsaattaminen on konkreettinen osoitus, että olen saavuttanut jotain. Se on eräänlainen siirtymäriitti... aikuisuuteen? Olen nauttinut opiskelijana olosta, mutta samalla opiskelijuuden varjolla vältellyt tiettyjen asioiden pohtimista: millaista työtä haluan tehdä, haluanko perheen?

Jopa tuli sekalainen postaus. Tällaista tunteiden ja ajatusten purkua.