Olin minilomalla Tampereella. Virallinen syy oli Tampereen lyhytelokuvafestivaalit, mutta itseasiassa viikonloppu meni hyvin sosiaalisissa merkeissä. Yövyin ystävän luona, tapasin kollegoita, vierailin serkun uudessa hulppeassa kodissa, näin siskonkin ja kappas - kävin myös sokkotreffeillä.
Tampere on aivan ihana paikka. Olen asunut siellä 5 vuotta elämästäni ja edelleen kun sinne palaan, tunnen oloni kotoisaksi. Helsinkiin verrattuna Tampereessa on sellaista suloista kotiokutoisuutta, boheemiutta ja rentoutta. Helsinki on vähän turhan design-henkinen ja hienosteleva. Kolkko suorastaan. Tampereella kaikki on kävelymatkan päässä ja keskustassakin asuminen ihan mahdollista. Oih voih - jos jonnekin toiseen paikkaan voisin Suomessa muuttaa niin se olisi Tampere.
Oli leppoista ja mukavaa. Vähän elokuvia, jonkin verran verkostoitumista, klubbailua (hyvää musaa), hyvää (ja ilmaista) ruokaa. Niin, nämä sokkotreffit. Serkkuni päätti tutustuttaa minut entiseen työkaveriinsa ja hoiti järjestelyt siihen pisteeseen, että meidän ei tarvinnut tehdä muuta keskenämme kuin sopia paikka. Ennen en ole sokkotreffeillä käynyt, mutta täytyy sanoa, että siinä on puolensa. Ei tarvitse tehdä itse mitään, mies on "esikatsastettu" ja treffeille voi mennä täysin ilman odotuksia.
Treffit oli kivat. Oli mukavaa, että mies selkeästi näki vaivaa treffien eteen vaikka hän olikin sanonut serkulle, että no kahville voi mennä mutta ei hän niitä treffeiksi kutsuisi. Mies vei minut mukavaan tapas-ravintolaan ja halusi tarjota ruuan. Siitä tuli sellaista kivaa treffifiilistä siihen tapaamiseen. Ja halusi lähteä "jatkoillekin". Loppujen lopuksi treffit kesti 6 tuntia ja juteltavaa riitti. Miestä selkeästi jännitti, mikä oli jotenkin kovin söpöä. Oli myös kiva tuntea ihan selkeää fyysistä vetoa toiseen ihmiseen vaikka mihinkään pussailuun ei päädyttykään.
Eli yksi tavoitteeni: katsella aktiivisesti miehiä muun kuin nettideittailun kautta on päässyt hyvään alkuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti