Noniin, yhdet treffit takana ja kutsu uusille jo tullut. Eli yksien treffien kirous kumoutumassa. Mies oli söpö ja komeampi kuin kuvissa. Meillä oli tosi leppoisaa yhdessä ja fyysistä vetovoimaa riitti. Miehellä on tosi lämpimät välit perheeseensä, mikä on ehdottomasti plussaa.
Mutta mutta. Yksi asia jäi mietityttämään. Mies ei tehnyt oikeastaan juuri ollenkaan kysymyksiä ja silloin kuin kerroin juttuja omasta elämästäni, mies ei aina vaikuttanut kuuntelevan kovinkaan tarkasti. Ei tehnyt jatkokysymyksiä. Vaikuttaa sellaiselta ihmiseltä, jolle pitäisi vain höpöttää, mutta itse reagoin aika vahvasti siihen miten "kuuntelevaiselta" toinen vaikuttaa. Eli minusta voi tulla melko hiljainenkin, jos toinen ei osoita selkeitä kiinnostuksen merkkejä sanomaani kohtaan. Jännä juttu on se, että olen huomannut saman ilmiön uudessa kaveriporukassa, jossa jutut tuntuu pyörivän porukan poikien deittailutarinoiden ympärillä. Tuollaisissa tilanteissa sitten kuuntelen ja kyselen, mutta en ala kertomaan omia juttuja, jos toinen osapuoli ei "tajua" kuinka yksipuolista tarinointi on. Jos saa sen vaikutelman, että toista/toisia ei kiinnosta, niin siinä helposti jättää juttunsa kertomatta. Luulen, että juuri tästä syystä olen aina tosissani ihastunut miehiin, jotka ovat todella hyviä kuuntelijoita.
On myös ihan kiva saada positiivisia kommentteja ulkonäöstään, mutta jos samalla tuntuu, että toista ei se päänsisältö niinkään kiinnosta, niin nuo kommentit on jotenkin toisarvoisia. Tämä taitaa olla se syy, miksi olen aiemmin viehättynyt älykkäistä miehistä. He tuntuvat arvostavan älyäni, mikä on minulle huomattavasti suurempi kohteliaisuus kuin ulkonäköni kehuminen.
Nää on nyt sellaisia epäilyksiä, jotka heräsi tämän ihmisen kohdalla. Mutta miehessä oli tosiaan myös paljon hyvää ja minulla on myös kavereita, joiden kanssa jossain vaiheessa tai aluksi tuntui, että tarinointi/kiinnostus on yksipuolista. Syyllistyn joskus itsekin sellaiseen yksipuoliseen paasaukseen ja unohdan kysyä kanssakumppanin ajatuksista. Ja voihan olla, että mies oli niin haltioissaan näkemästään, että päänsisällön selvittäminen jäi vähemmälle huomiolle ;)
Tuo kuuntelemisen jalo taito on kyllä yks asia mitä mä itse pidän lähestulkoon vaatimuksena, joka täytyy niistä ihmisistä löytyä joiden kanssa olen tekemisissä. Semmoisen ihmisen kanssa on todella ärsyttävä keskustella joka ei selvästikään kuuntele, ja pahimmassa tapauksessa paasaa päälle omia juttujaan. Toki tuohon voi vaikuttaa jännittäminen jos kyse on ensitapaamisesta, mutta pidemmän päälle mä en kykenis sellaisen ihmisen kanssa keskustelemaan taikka olemaan tekemisissä joka ei kuuntele tai ole kiinnostunut siitä mitä mä puhun :)
VastaaPoistaToki itsekin varsinkin innostuneena saatan teilata juttukaverini paasaamalla suu vaahdossa, mutta kyllä mä silti osaan kuunnella. Ja minusta on mukava kuunnella :)
Juu, kyllä tuo on kuuntelemisen taito on kaikenlaisen kommunikaation kulmakivi. Voihan se tietenkin olla, että jos itse on sellainen höpöttäjä, ettei tarvitse kysymyksiä rohkaisuksi, niin ei oikein tajua, että toinen saattais kaivata. Mutta katsotaan nyt... :)
VastaaPoista