maanantai 3. helmikuuta 2014

Salatut aseet

Pomo kehui tänään, ja se tuntui hyvältä. Kehuminen on taitavasti käytettynä erityisen toimiva johtamisen keino. Se saa kehutun janoamaan lisää kehuja eli työskentelemään ahkerammin. Hyvä palaute motivoi ja saa oman työn tuntumaan merkitykselliseltä. Kehuja täytyy vain antaa sen verran harvoin ja sopivassa kohdin, että ne eivät menetä painoarvoaan. Pomoni kehui minua viikkopalaverissa, mikä oli tietenkin erityisen mukavaa. Näin työtekijä ehdollistetaan hyväksi työntekijäksi.

Kehujen lisäksi lisävirtaa työhön on tuonut minulle eräs ennestään tuntematon nautintoaine - kahvi! En ole 31 vuoteen juonut kahvia ja tällä hetkellä mieleni tekee huutaa "halleluja!". Miksen ole aiemmin tajunnut, että on näinkin yksinkertainen keino pitää itseänsä virkeänä myös niinä aiemmin niin sumuisina iltapäivän tunteina. Vain yksi kuppi kahvia lounaan yhteydessä ja olen kuin uudestisyntynyt ihminen.

Tämä prinsessatorneilu tuntuu myös hyvältä. Minulla on rauhallinen olo, sillä tiedän tarkalleen, kuinka kiinnostunut proffa on minusta ja kuinka paljon hän on valmis näkemään vaivaa suhteen edistämiseksi. Tämänkin dynamiikan ymmärtämisen kohdalla voisin huudahtaa "heureka!". Meni 31 vuotta sen ymmärtämiseen, että asioiden aktiivisen edistämisen sijasta voin antaa miehen johtaa tilannetta ja keskittyä olemaan vastaanottava ja kannustava. Kun roolit ovat selvät kummallakin on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten nopeasti tai hitaasti asiat etenevät. Mies voi rauhassa fiilistellä omia tunteitaan ja kiinnostuksen astettaan ja samoin voin tehdä minä. Hän osoittaa kiinnostuksensa yhteydenotoilla ja minä niihin vastaamalla. Kumpi vain voi halutessaan jättäytyä pelistä pois, eikä energiaa kulu sen arvailuun, kenen pitäisi olla seuraavaksi yhteydessä ja kuinka usein ja onko yhteydenpito tasapainossa.

Kävimme eilen nähtävyyksien katsomisen välissä kotonani. Istuimme sohvallani ja tunsin vetovoiman välillämme. Miten helppoa olisi ollut koskettaa ja suudella. Mutta en halunnut, että siirtyisimme vielä sille tasolle. Proffa painoi hetkeksi päänsä olkapäälleni ja tuntui oikealta, ettei muuta tapahtunut. Tiedän, että seksuaalisuus on minussa hyvin vahva voima ja päästäessäni sen valloilleen, se valtaa minut kokonaan. Se on muodonmuutos yliajattelevasta ihmisestä 100 %:sti kehollaan läsnäolevaksi olennoksi. Miehille tämä on ilmeisen vaikuttava kokemus, koska moni on halunnut siitä erikseen mainita. Seksuaalisuus on se elementti, jossa olen vahvoilla, mutta en halua hämärtää omaa tai miehen arvostelukykyä sillä. Haluan kaivata toista ihmistä hänen läsnäolonsa, sanojensa ja välittämisensä vuoksi, en siksi, että hän tuottaa minulle ruumiillista nautintoa, ja haluan miehen tuntevan samoin minua kohtaan. 

8 kommenttia:

  1. Är :D, onneksi olkoon miehestä, jolta se ns. vanhan maailman meno sujuu. Olen joskus tuohon tilanteeseen yrittänyt. Miehet ovat hiljenneet ja myöhemmin kertoneet, että tunsivat kiusaavansa. (Olin lämmin vastaaja.) Tosin ne miehet olivatkin aika nulikoita.

    PS. Oi kahvi! Siitä saa vielä niin nannan, että esimerkiksi kehoa kuivattavista viinoistakin luopuu iloisesti, jos kahvin edelleen itselleen sallii... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla oikeilla jäljillä siinä, että nulikoilta ei tämä dynamiikka luonnistuisi. Heillä ei riitä itsevarmuus. Tällä tekniikalla saa aika hyvin filtteroitua miehet. Jäljelle jää ne, joita aidosti kiinnostaa, jotka ovat varmoja itsestään ja joiden elämä siinä tilanteessa, että ei ole etsimässä vain pikavoittoja (koska joutuu näkemään niin paljon vaivaa). Iso osa miehistä siis hiljenee, mutta jos hiljenee, niin minusta ei ole menettänyt mitään.

      Nimenomaan, oi kahvi! :) Cappuccinoon olen nyt ihastunut erityisesti!

      Poista
  2. Täh, nainen ei ole eläessään juonut kahvia ja sitten ihmettelee että ajoittain on vähän väsy?!?! Mä oon ryystänyt sumppia varhaisteinistä lähtien, mutta nyt olin sitten muutaman kuukauden ilman. Aluksi meni ihan hyvin (viikon kamalien vieroitusoireiden jälkeen), mutta vähitellen pimeys vei energiaa niin, että "retkahdin" takaisin sumppiin.

    Noh, parempi menettää kahvineitsyys myöhään kuin ei milloinkaan, tosin joudut kyllä varmaan alkaa ryystämään myös aamukahvin, jotta veren kofeiinipitoisuus pysyy tasaisena. Tervetuloa kofeinistien iloiseen joukkoon! Juon myöhästyneet aamukahvit sen kunniaksi.

    Mjaa, että Proffa raahautui sitten Turkuun asti. En oo kyllä koskaan oikein ymmärtänyt noita miehiä, jotka kipittävät naisten perässä yli 10 kilometrin matkan, mutta jokainen tyylillään. Hyvä kuitenkin Daaliahin kannalta, koska mies on ystävällinen JA proffa JA 190 cm. Painotus tosiaan "ja"-sanalla, koska ystävällisyys yksinään on aika turha ominaisuus naistenmetsästyksessä. Hei, mäkin olin joskus nuorempana ystävällinen naisille, mutta koska siitä ei ollut pahemmin hyötyä, niin musta tuli tällainen ilkeä ja kyyninen sammakko. Olin myös aika söpö vauvana, uskoo ken tahtoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä on ihan uusi maailma! Saa nähdä, miten kahviriippuvuus kehittyy. Nykyään pärjään yhdellä tai kahdella kupilla. Aamukahvi tuntuu liian rajulta ajatukselta toistaiseksi.

      Proffa on myös aika omituinen ja socially awkward, mutta kovin suloinen.

      Indigo, mitä tapahtui? Sun on nyt avauduttava tästä nuoruuden traumasta, että ymmäretään sua kunnolla.

      Poista
    2. Kyllä se siitä. Toleranssi kun vähän kasvaa, niin kuljet joka paikassa kahvikuppi kädessä. Jos olisit juonut teinistä lähtien: 2 h (iltapäivänuupahus) x 16 x 365 = 11 680 tuntia hukattua tehokasta työaikaa! Se on tasan 292 työviikkoa!!! Mitä kaikkea olisitkaan voinut saa vuttaa tuossa ajassa!!! Kolmas tutkinto, väitöskirja, opiskella uusia kieliä tai lukea kaikki maailmankirjallisuuden merkkiteokset jne. Mikä menetys! Jos alkoi ahdistaa, niin ota kuppi kahvia.

      Joo, proffat on omituisia, mutta se on proffa JA ystävällinen JA 190 cm JA ulkkis! Moni tyttö olisi ihan onnellinen jo supisuomalaisesta dosentista.

      Ja en ole paljastamassa synkkää ja likaista menneisyyttäni tällä foorumilla! Eli pysyn edelleenkin mystisenä ja ilkeänä pikku sammakkonanne. Sitä paitsi, olen muuttamassa uudelle lumpeenlehdelle. Kaikki energia menee pakkaamiseen ja uuden lehden kuuraamisen, joten sitä ei jää enää varhaisten traumojeni terapoimiseen.

      Poista
    3. Nii-in! Hukattua vireyttä on vuositolkulla, mutta nyt olenkin sitten superihminen tästä eteenpäin ja äimistytän maailmaa superkyvyilläni - ja toiset ei tiedä, että otin vain hidatuksen pois päältä.

      Jos sua Indigo yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, että proffa on oikeastaan vain apulaisprofessori, toisinaan piikikäs, huonoryhtinen ja tulee maasta, jota moni halveksii.

      Onnea uudelle lumpeenlehdelle!

      Poista
    4. Mjaa, no ei se (apulais)proffa nyt enää mitenkään kummoselta kuulosta, oli paperilla parempi. Hmm, mitäköhän tämä havainto tarkoittaa klönttiteoriani kannalta? Hmm, hmm.

      Aargh, en jaksa miettiä. Nyt on uusi lumpeenlehti kuurattu. Huomenna muutto ja vanhan lehden putsaus. Tietenkin vuokranantaja oli sopinut uuden asunnon maalauksen vahingossa myös huomiseksi. Taas ei vasen käsi tiennyt mitä oikea puuhasi. Tämän jälkeen kyllä hibernoin kevääseen...

      Poista
  3. Heh, mä olen juonut kahvia lapsesta asti, ja olen nyt alkanut harkitsemaan, josko yrittäisin addiktiosta irti kokonaan.
    Toleranssi kun kasvaa, ei mitkään määrät kahvia enää piristä sillä tavoin kuin aiemmin. Ainakaan mua.
    Mä olen jo reilusti vähentänyt kahvin juontia enkä ole huomannut vireystilassani mitään muutosta. Silti kahvista luopuminen kokonaan tuntuu tosi vaikealta. Eli koukussa olen, ja pahasti. :P

    Isla

    VastaaPoista