Säännöllisiin työaikoihin oppiminen on ottanut koville, koska nukun niin epäsäännöllisesti. Aiemmin olen voinut paikata aamun tunteina huonoja yöunia, mutta nyt en pysty siihen. Siksi olen iltaisin usein hyvin väsynyt ja väsyneenä hyvin epäsosiaalinen ja vetäytyvä. Olen ollut jopa torjuva uusille ystäville: nyt kun mietin niin kolme eri naispuolista paikallista kontaktia on "tarjoutunut" kaveriksi, enkä ole tarttunut tilaisuuteen. Omien sosiaalisten piirien pieneneminen on ollut ikävä kokemus. Helsingissä melkein jokaiselle viikonlopulle oli juhlat, mutta nyt en tunne riittävästi ja riittävän hyvin ihmisiä, että minua kutsuttaisiin minnekään, ja olen liian väsynyt pitämään itse kekkereitä. Kutsuttavia olisi jo riittävästi.
Toivon, että valon määrän lisääntyminen piristää minua ja että minusta tulee sitten sosiaalisempi. Tämä yksin murjottaminen ei ole kovin kivaa.
Nouvelle Vague: So Lonely
Riisipuuro on kyllä oivaa lohturuokaa, itse tosin laiskana suosin sellaisia mikrossa lämmitettäviä sinkkupuuroja.
VastaaPoistaUudelle paikkakunnalle muuttaessa menee aina oma aikansa sosiaalisten verkostojen luomiseen. Siinä on yksi hyvä syy miksi en ole oikein motivoitunut muuttamaan kehäteiden ulkopuolelle. Siellä pitäisi kaikki aloittaa lähes nollasta; pidän mielummin nykyisen - vaikkakin rapistuneen - sosiaalisen verkostoni. Sääli vaan, että kaikki alani korkeampi koulutus on Turku-Tampere-Oulu-akselilla.
Poismuuttaminen on iso riski.
VastaaPoistaOn! Mielummin kurnutan vaikka sitten ruohonjuuritason kirjastosetänä kuin lähden jonnekin Tampereelle tai Turkuun. Turkuun! Siis ei, ei, eiiii!
PoistaTäällä on vaan aika paljon hienompi kirjasto - verrattuna yhteenkään Helsingin kirjastoon. Paitsi, että Helsingin yliopiston pääkirjasto melkein päihittää Turun pääkirjaston.
PoistaSe on kyllä totta; ainoa valonpilkahdus åbolaisessa pimeydessä.
PoistaIsoissa riskeissä piilevät suuret mahdollisuudet. :D
PoistaIsla