Kolmannet treffit

Ihminen on sosiaalinen olento. Yksinolo tuntuu usein pahalta, ja evoluution näkökulmasta tähän on järkevä selitys. Jos jäät ryhmän ulkopuolelle, sinulla on pienemmät mahdollisuudet selviytyä. Nykyaikana Suomessa harva yksinjäävä kuolee nälkään ja kylmään, mutta yksinollessaan ihminen voi alkaa pikkuhiljaa tuhoamaan itseään. Serkkuni kuolema muistutti tästä. Itsekin olen huomannut, miten alakuloisiksi ja pakkomielteisiksi ajatukseni voivat muuttua vaikkapa yksin vietetyn viikonlopun jälkeen. Olin tänä viikonloppuna erittäin sosiaalinen ja huomaan, miten virkistyneeksi tunnen oloni.

Sisko repi minut lauantai-aamuna soitollaan ylös sängystä ja lähdimme kiertelemään kaupunkia ja iltapäivällä lähdin loppuviikonlopuksi Helsinkiin tapaamaan hyvää ystävääni, serkkuni perhettä ja proffaa. Tuntui hyvältä tavata ihmisiä, joita tuntee vuosien takaa. Silloin ei tarvitse pinnistellä tai esittää olevansa mitään muuta kuin on. He hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Kolmansilla treffeillä ei voi olla aivan yhtä leppoisasti! Silloin vielä etsitään toisesta varoitusmerkkejä ja tehdään suuria päätelmiä pienistä asioista.

Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia treffien suhteen. Itseasiassa mieleni teki jopa peruuttaa ne. Kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset ärsytyksen aiheet proffassa ja hänen käyttäytymisessään, jotta minulla olisi hyvä syy jättää tapaaminen väliin. Hän ei ollut pitänyt riittävästi yhteyttä, sanoi vähän tyhmästi silloin, taitaa olla vähän itsekeskeinen jne. Viisi minuuttia ennen tapaamistamme odotukseni olivat jo miinuksen puolella. Mutta treffit olivatkin sitten oikein mukavat. Kiertelimme eri pop up -ravintoloissa ja juttelimme paljon rakkaudesta ja parisuhteista, jonkun verran seksistäkin yleisellä tasolla. Sovimme myös seuraavan tapaamisen Turkuun. Tapaaminen kerrallaan. Ei omia fiiliksiään näköjään voi ennakoida yhtään pidemmälle.