Olen harrastanut paljon itsetutkiskelua viime kuukausina. Olen miettinyt uusiksi suhdettani moneen asiaan: rahankäyttöön, lepoon, työntekoon, ruokaan ja miehiin. Punaisena lankana pohdinnoissa on ollut kohtuullisuuden käsite. Olen yrittänyt löytää sopivaa balanssia elämääni ja lähtenyt etsimään ns. kestäviä ratkaisuja.
Olen mukavuudenhaluinen ihminen ja hyvinkin optimistinen, pidän miellyttävistä ratkaisuista. Tämä on periaatteessa hyvä asia, mutta joskus se kostautuu. Olenkin yrittänyt alkaa totuttaa itseäni myös niiden ei niin miellyttävien mutta välttämättömien valintojen tekemiseen.
Olen ollut huoleton rahankäyttäjä, elänyt velaksi, matkustellut paljon. Minulla ei ole enää varaa tähän. Siksi minun on kieltäydyttävä asioista ja lykättävä hankintoja. Ja löydettävä niitä oikeita töitä. Olen mielestäni oikealla tiellä. En matkustele, mutta ulkona syömistä ja juomista on tullut harrastettua liikaa kun sosiaalinen elämä on ollut niin vilkasta. Näihinkin menoihin voi kuitenkin vaikuttaa. Otan halvemman vaihtoehdon, en ota mitään, ehdotan edullisempaa paikkaa tai muuta tekemistä kuin ravintolassa istumista.
Viime kuukausina olen ymmärtänyt levon ja vapaa-ajan tärkeyden. En ole supernainen, joka jaksaa mitä vaan, eikä minun tarvitse jaksaa. En tee iltaisin tai viikonloppuisin "töitä". Mutta samalla olen myös pohtinut suhdettani työhön. Sitä miksi minun on niin vaikea tehdä töitä tasaisesti ja pikkuhiljaa vitkuttelun ja hirmuisten spurttien sijasta. Sitä miksi minun on niin vaikea keskittyä työntekoon ja velvollisuuksien hoitoon. Se, että olen itse itseni pomo, on osa ongelmaa. Pohjimmiltaan taitaa olla kyse itseluottamuksen puutteesta, joka naamioituu laiskuudeksi. Itseni soimaamisen sijasta olenkin alkanut kannustaa itseäni "you can do it" -tyyliin. Jos on joku aivan vastenmielinen tehtävä, niin yritän tsempata itseäni uskomaan, että selviydyn siitä. Tämä vaatii vielä harjoittelua. Minun on myös pystyttävä hyväksymään, että on myös velvollisuuksia, jotka on vain pakko hoitaa, eikä niiltä voi ummistaa silmiään. Kaikki ei ole aina hauskaa ja miellyttävää. En voi luottaa loputtomasti muiden ihmisten joustavuuteen tai asioiden sutviutumiseen, vaikka laiminlyön asioita. Olen pienestä lähtien hoitanut asioita näin. Vasta kun on pakko ja viime tingassa. Koen tämän ehkäpä isoimmaksi haasteeksi elämässäni. Tämän tottumuksen muuttaminen parantaisi elämänlaatuani ja itsetuntoani huomattavasti. Tämä tottumus on lujassa, mutta uskon, että minussa on tarpeeksi naista sen nujertamiseen.
Suhteeni ruokaan on myös ollut aina miellyttävien vaihtoehtojen leimaamaa. Kieltäytyminen hyvästä ruuasta tai herkuista ei ole kuulunut tapoihini. Toisaalta pidän myös paljon terveellisestä ruuasta eikä ruokavalioni ole lainkaan hunningolla. Haluan kuitenkin pudottaa 20 kiloa ja jotta pääseen tähän tavoitteeseen, minun on oltava pitkäjänteinen ja muistettava tehdä koko ajan sopivia valintoja ruuan suhteen.
Sitten miehet. Suhteeni miehiin. Tämä asia on poikkeus. Tässä asiassa olen stressannut liikaa ja yrittänyt vaikuttaa liikaa asioihin. Nyt olen löytänyt mielestäni sopivan huolettomuuden fiiliksen suhteessa miehiin. Minulla ei ole liikaa odotuksia yksittäisten miesten suhteen ja koen miehiin tutustumisen hauskaksi ja vaivattomaksi. Mutta toisaalta olen myös tullut harkitsevaisemmaksi ja tehnyt parempia valintoja. En enää hukkaa aikaani ns. toivottomiin tapauksiin. Minulla on jo erittäin hyvä kuva siitä, millaista miestä olen etsimässä.
Kyllä se tästä. Siitäkin huolimatta, että kirjoitan tätä postausta klo 05.00. Minussa on kohtuuton puoleni, aina tulee olemaan ja hyvä niin - se tekee minusta minut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti