Vauhti, extreme-kokemusten hakeminen, hetken huuma, itseriittoinen coolius.
Näitä olen pohtinut ja sitä, miten helposti sitä meinaa lähteä noiden jälkimmäisten kelkkaan kuin alkaa "mennä lujaa". Tänä vuonna halusin keskittyä löytämään ns. kestäviä ratkaisuja. Niin oman jaksamisen, työn, talouden, syömisen, parisuhteen kuin asumisenkin kanssa. Onhan minussa aimo annos kokemusnarkkaria ja hälläväliä-naista. Helposti myös lipsahdan itsevarmuudessani sellaiseen ego-pörhistelyyn, mutta ehkäpä olen viisastunut sen verran, että osaan pysähtyä aina välillä miettimään mitä olenkaan touhuamassa, hidastaa tahtia ja harkita hetken ennen kuin suinpäin ryntään johonkin. Tämän otan tavoitteeksi.
Illan seksitreffit peruuntui, kun Nuori Kolli tuli kipeäksi ja jäin miettimään, että ehkä ihan hyvä niin. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut unohtamaan mitä on "romanttinen" rakkaus ja kumppanuus. En enää muista kaivata niitä. Vai en enää uskalla? Kerran kun on saanut pahasti takkiinsa rakkaudessa, niin sitä ehkä jotenkin suojelee itseään... rakastumiselta.
Kings of Leon: The End (2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti