Nuo harrastusporukan pojat on kyllä jotenkin tosi sulosia. Ei ne taida kyllä kovin tyypillisiä poikia olla kun puhuvat niin avoimesti tunteistaan ja tyttöihin liittyvistä jutuista. Heidän kanssa hengailessa kyllä pääsee varsin hyvin sisälle siihen mitä miesten mielissä liikkuu suhteessa naisiin.
Meillä on tosi kiva poppoo siinä mielessä, että porukkaan kuuluu sekä tyttöjä että poikia. Jotenkin se tuo siihen kanssakäymiseen balanssia ja monipuolistaa keskusteluja. Kun olin nuori, niin minun oli jotenkin todella vaikea olla luontevasti miesten kanssa. Ja ihan tämän ikäisenäkin minun on ollut vaikea ystävystyä miesten kanssa. En ole osannut avautua heille ja pitänyt tietynlaista etäisyyttä. Nyt sitten näistä sulosista pojista on tulossa ihan oikeita kavereita, joille jopa osaan kertoa vähän henkilökohtaisiakin asioita.
Luulen, että näiden poikapuolisten kavereiden olemassaolo voi auttaa myös tässä miesten vokottelussa. Opin olemaan rennompi miesten seurassa ja ehkä vähän luottavaisempi.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Measuring up
Ok, I'm gonna do this post in English because that has been the language tonight. Another awesome night with the debating group. I've really grown to like these people. They are social and friendly. And I've started to feel close to them.
One of them, a guy, told me today that I'm awesome and that it's great to have me in the group :) Aww.... And he also said that it takes a really 'mature' guy to be with me. And that got me thinking...It's true. It's really difficult for me to respect someone. I pass judgement easily. It's that authority thing. If I apply for assistant job, it does not really work out. I'm only recognised when I'm aiming high enough.
And with the guys. Even the older guys I've dated. Even they felt like they did not 'measure up'. So... do I need a guy whom I can truly respect, who is mature enough or do I somehow need to convince the guys I like that I really do like and respect them. I do not know.
One of them, a guy, told me today that I'm awesome and that it's great to have me in the group :) Aww.... And he also said that it takes a really 'mature' guy to be with me. And that got me thinking...It's true. It's really difficult for me to respect someone. I pass judgement easily. It's that authority thing. If I apply for assistant job, it does not really work out. I'm only recognised when I'm aiming high enough.
And with the guys. Even the older guys I've dated. Even they felt like they did not 'measure up'. So... do I need a guy whom I can truly respect, who is mature enough or do I somehow need to convince the guys I like that I really do like and respect them. I do not know.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Hidastustöyssy
Pysähtyminen, tasapaino, onnellisuus, herkkyys.
Vauhti, extreme-kokemusten hakeminen, hetken huuma, itseriittoinen coolius.
Näitä olen pohtinut ja sitä, miten helposti sitä meinaa lähteä noiden jälkimmäisten kelkkaan kuin alkaa "mennä lujaa". Tänä vuonna halusin keskittyä löytämään ns. kestäviä ratkaisuja. Niin oman jaksamisen, työn, talouden, syömisen, parisuhteen kuin asumisenkin kanssa. Onhan minussa aimo annos kokemusnarkkaria ja hälläväliä-naista. Helposti myös lipsahdan itsevarmuudessani sellaiseen ego-pörhistelyyn, mutta ehkäpä olen viisastunut sen verran, että osaan pysähtyä aina välillä miettimään mitä olenkaan touhuamassa, hidastaa tahtia ja harkita hetken ennen kuin suinpäin ryntään johonkin. Tämän otan tavoitteeksi.
Illan seksitreffit peruuntui, kun Nuori Kolli tuli kipeäksi ja jäin miettimään, että ehkä ihan hyvä niin. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut unohtamaan mitä on "romanttinen" rakkaus ja kumppanuus. En enää muista kaivata niitä. Vai en enää uskalla? Kerran kun on saanut pahasti takkiinsa rakkaudessa, niin sitä ehkä jotenkin suojelee itseään... rakastumiselta.
Vauhti, extreme-kokemusten hakeminen, hetken huuma, itseriittoinen coolius.
Näitä olen pohtinut ja sitä, miten helposti sitä meinaa lähteä noiden jälkimmäisten kelkkaan kuin alkaa "mennä lujaa". Tänä vuonna halusin keskittyä löytämään ns. kestäviä ratkaisuja. Niin oman jaksamisen, työn, talouden, syömisen, parisuhteen kuin asumisenkin kanssa. Onhan minussa aimo annos kokemusnarkkaria ja hälläväliä-naista. Helposti myös lipsahdan itsevarmuudessani sellaiseen ego-pörhistelyyn, mutta ehkäpä olen viisastunut sen verran, että osaan pysähtyä aina välillä miettimään mitä olenkaan touhuamassa, hidastaa tahtia ja harkita hetken ennen kuin suinpäin ryntään johonkin. Tämän otan tavoitteeksi.
Illan seksitreffit peruuntui, kun Nuori Kolli tuli kipeäksi ja jäin miettimään, että ehkä ihan hyvä niin. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut unohtamaan mitä on "romanttinen" rakkaus ja kumppanuus. En enää muista kaivata niitä. Vai en enää uskalla? Kerran kun on saanut pahasti takkiinsa rakkaudessa, niin sitä ehkä jotenkin suojelee itseään... rakastumiselta.
Kings of Leon: The End (2010)
torstai 26. huhtikuuta 2012
Vetovoiman lait
Nyt on kyllä kevättä rinnassa ja koko kropassa. Olen ihan hirvittävän hyväntuulinen ja flirttaan ihan kaikkien kanssa. Ja ajatus siitä, että pääsen huomenna harrastamaan seksiä (huom. hyvää sellaista) ei tätä fiilistä pahenna.
Ärsyttävä Nuori Kolli. Mies on ääliö, mutta yhdessä vaiheessa olin ihan oikeasti ihastunut häneen. Täytyy vaan pitää mielessä kaikki ne dorkat jutut mitä mies on sanonut.
Meillä on kyllä ihan omituinen suhde. Olen yrittänyt vähän analysoida, miksi meidän välillä on niin paljon kemiaa vaikka arvomaailmat on täysin vastakkaiset. Varmaan juuri siksi. Nuori Kolli ajattelee monista keskeisistä asioista täysin päinvastoin kuin minä (vasemmisto-oikeisto-akselilla), mutta hän on fiksu ja osaa perustella mielipiteensä. Tästä siis syntyy väittelyä. Kaksi vahvatahtoista puolustaa omia mielipiteitään.
Mies on minua nuorempi ja käyttäytyy välillä todella kypsymättömästi ja varsinkin puhuu mitä sylki suuhun tuo. Toisaalta hän osaa ottaa ohjat käsiin ja on ärsyttävän itsevarma. Vähän niinkuin minä. Me taistellaan siitä, kumpi määrää. Jotenkin kun tämän kaiken laittaa samaan soppaan, lopputuloksena on hurja fyysinen vetovoima. Mutta sitten voi mennä muutama minuutti, tunti tai päivä ja Nuori Kolli sanoo jotain epäkunnioittavaa naisia kohtaan ja kylmenen taas täysin.
Ärsyttävä Nuori Kolli. Mies on ääliö, mutta yhdessä vaiheessa olin ihan oikeasti ihastunut häneen. Täytyy vaan pitää mielessä kaikki ne dorkat jutut mitä mies on sanonut.
Meillä on kyllä ihan omituinen suhde. Olen yrittänyt vähän analysoida, miksi meidän välillä on niin paljon kemiaa vaikka arvomaailmat on täysin vastakkaiset. Varmaan juuri siksi. Nuori Kolli ajattelee monista keskeisistä asioista täysin päinvastoin kuin minä (vasemmisto-oikeisto-akselilla), mutta hän on fiksu ja osaa perustella mielipiteensä. Tästä siis syntyy väittelyä. Kaksi vahvatahtoista puolustaa omia mielipiteitään.
Mies on minua nuorempi ja käyttäytyy välillä todella kypsymättömästi ja varsinkin puhuu mitä sylki suuhun tuo. Toisaalta hän osaa ottaa ohjat käsiin ja on ärsyttävän itsevarma. Vähän niinkuin minä. Me taistellaan siitä, kumpi määrää. Jotenkin kun tämän kaiken laittaa samaan soppaan, lopputuloksena on hurja fyysinen vetovoima. Mutta sitten voi mennä muutama minuutti, tunti tai päivä ja Nuori Kolli sanoo jotain epäkunnioittavaa naisia kohtaan ja kylmenen taas täysin.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Teinivaihe
Tajusin eläväni nyt teinivuosiani. Noiden miesten suhteen.
Kun olin teini, olin niin epävarma, että hyvä kun uskalsin puhua pojille. 20-vuotiaana aloin seurustelemaan ja 7 vuoden seurustelun jälkeen vietin vuoden kauko/laastarisuhteessa ja vasta nyt, vuoden ajan, olen oikeasti tutustunut erilaisiin miehiin ilman sen kummempia sitoumuksia. Tällaistahan harrastetaan usein teini-ikäisenä. Pussailua, flirttiä, deittejä. Olen tarvinnut tätä vaihetta. Nyt sen ymmärrän. Jotta sitten tunnistan sen oikean miehen ja oikeanlaisen suhteen.
Näyttää siltä, että mulla on fuckbuddy, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt se on virallista, tai no jos vietetään aikaa näissä merkeissä toistamiseen, niin kyseessä on jo jonkinlainen virallistettu järjestely. Edellisestä blogista tuttu Nuori Kolli kutsui itsensä käymään perjantaiksi. Oh mään, se mies osaa asiansa. :) Tämäkin sopii tähän teiniteemaan, satunnainen seksi. Mikä parasta, en voisi ikinä kuvitella haluavani oikeaa suhdetta tämän miehen kanssa. Toisinaan lähes täydellinen kusipää mikä sitten varmaan selittääkin, että kipinöitä riittää.
Kun olin teini, olin niin epävarma, että hyvä kun uskalsin puhua pojille. 20-vuotiaana aloin seurustelemaan ja 7 vuoden seurustelun jälkeen vietin vuoden kauko/laastarisuhteessa ja vasta nyt, vuoden ajan, olen oikeasti tutustunut erilaisiin miehiin ilman sen kummempia sitoumuksia. Tällaistahan harrastetaan usein teini-ikäisenä. Pussailua, flirttiä, deittejä. Olen tarvinnut tätä vaihetta. Nyt sen ymmärrän. Jotta sitten tunnistan sen oikean miehen ja oikeanlaisen suhteen.
Näyttää siltä, että mulla on fuckbuddy, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt se on virallista, tai no jos vietetään aikaa näissä merkeissä toistamiseen, niin kyseessä on jo jonkinlainen virallistettu järjestely. Edellisestä blogista tuttu Nuori Kolli kutsui itsensä käymään perjantaiksi. Oh mään, se mies osaa asiansa. :) Tämäkin sopii tähän teiniteemaan, satunnainen seksi. Mikä parasta, en voisi ikinä kuvitella haluavani oikeaa suhdetta tämän miehen kanssa. Toisinaan lähes täydellinen kusipää mikä sitten varmaan selittääkin, että kipinöitä riittää.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Miehentäyteinen viikonloppu
Johan on ollut omituinen viikonloppu. Nyt väsyttää vietävästi, mutta hauskaa on ollut. Perjantaina minua stressasi tosi paljon, mutta oli kiva huomata, että osaan olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan ja tiedän milloin on hengähdettävä syvään ja annettava itseni rauhoittua. Olen huomannut, että sanomalehden lukeminen rauhassa aamulla on tärkeää. Jos niin teen, niin päivä lähtee yleensä leppoisasti liikkeelle.
Viikonloppu on ollut myös miehentäyteinen. Jopa uuvuttavuuteen saakka. Lauantai-ilta oli kyllä absurdein ikinä. Bongasin siis tosiaan arkkitehdin ja tämän pikkuveljen baarista. Arkkitehdin kanssa oli taas niin kiva jutella. Mutta se, että ilta päättyi bussipysäkillä pussailluun arkkitehdin pikkuveljen kanssa oli kyllä oudointa ikinä. Perheen geenit ilmiselvästi vetoaa minuun. Onneksi sen verran oli järkeä päässä, etten lähtenyt miehen mukaan. Aamiaspöydässä olisi ollut rattoisaa, sillä nämä veljekset asuvat samassa kämpässä :) Jotenkin on vähän syyllinen olo, vaikkei pitäisikään olla. Kai sen takia, että arkkitehti oikeasti minua kiinnostaa. Juttelimme jonkin aikaa ja tunsin taas vahvan yhteyden häneen. Mies lähti tiskille ja sanoi mennessään, että jatketaan kohta höpöttämistä. Menin vessaan tällä välin ja sitten jotenkin kadotimme toisemme. En tiedä luuliko mies, että karkasin ja lähti siksi toiseen baariin kavereidensa luo. Noh, löysin sitten pikkuveljen :) Ihan häröä. Ja pikkuveli tiesi, että olin arkkitehdin nettideitti, mutta tosiaan, arkkitehti lähti baarista(!) eikä ole vielä pyytänyt toisille treffeille. Hieman outoa kuitenkin, että pikkuveli piti minua ihan vapaana riistana. Hassu "kilpailutilanne". Hyvä suutelija ehdottomasti ja oli mielenkiintoista, että tunsin vetoa pikkuveljeen samalla tapaan kuin arkkitehtiin. Fyysisesti jopa ehkä vähän enemmän. Tuo pikkuveli osasi "moovit" jotenkin paremmin kuin isoveljensä. Hmm... edelleenkin toivon, että arkkitehdista kuuluisi jotain, mutta kuulukohan jos saa veljeltään tietää meidän pussailusta! Mun kaverilla on teoria, että arkkitehdilla on ehkä jotain muuta sutinaa samaan aikaan, mikä selittäisi tilannetta. Hmm..hmmmm. Jos tuo juttu etenisi joskus johonkin, niin olisi kyllä outoa, että olen pussaillut miehen nuoremman veljen kanssa.
Noh, tämä oli tämä episodi. Lisäksi olen tänään tavannut kaksi uutta nettideittimiestä. Ensin päivällä kiersin Seurasaaren ympäri ok-miehen kanssa. (Apua, nettideittiblogista tutut koodinimet alkaa tehdä tuloaan). Tän miehen kanssa oli tosi helppo olla, vaikkei kipinöitä räiskynytkään. Kysyi jo mennäänkö uudestaan ja viestitteli vielä illemmalla. En osaa oikein ajatella mitään miehestä, mutta sen verran mukavaa oli, että voin uudestaankin tavata.
Sitten ihan ex-tempore menin tapaamaan erästä miestä tämän kotiin(!). Öö, juu tiedän. Meillä oli tosi hyvää viestittelyä pari päivää ja sen perusteella jo vähän ihastuin, mutta mies oli tavatessa aikas jäykkä tyyppi. Vaikutti vähän tottumattomalta naisten kanssa olemiseen ja vähän jyrkkä/oikeistolainen mielipiteissään. En tiedä kuuluuko miehestä vielä jotain, saattaa olla, että ois toisella tapaamisella vähän rennompi.
Hohhoijaa. Johan väsyttää. Mutta miehet on kyllä aikas ihania. Hassuja mutta ihania. Aika paljon kuin kissoja, joiden mielenlaatua olen alkanut vasta vähän aikaa sitten ymmärtää. Niiden pitää antaa tulla itse lähelle, muuten rimpuilevat :) Ja sitten vasta pörräävätkin ympärillä, kun on kiireinen muiden kotiaskareiden kanssa. Tää touhu on edelleen kivaa. Kun ei jumitu liikaa kehenkään tai odota keneltäkään liikoja ja odottelee sitä jotakuta sopivaa, joka sitten ei jätä epäselväksi, että kiinnostaa ja tekee hommia asian edistämisen suhteen. Musta on tullut niin vanhanaikainen ja oon alkanut uskoa täysillä siihen, että parhaimmat suhteet alkaa niin, että mies tekee aluksi "työt" ja naisen tärkein tehtävä on olla oma vastustamaton itsensä. Tällanen ajattelu tekee deittailusta kivaa, koska silloin ei jää haikailemaan niiden tyyppien perään, joista ei kuulukaan. Paitsi ihan pikkusen arkkitehdin perään :)
17 ensitreffiä takana.
Viikonloppu on ollut myös miehentäyteinen. Jopa uuvuttavuuteen saakka. Lauantai-ilta oli kyllä absurdein ikinä. Bongasin siis tosiaan arkkitehdin ja tämän pikkuveljen baarista. Arkkitehdin kanssa oli taas niin kiva jutella. Mutta se, että ilta päättyi bussipysäkillä pussailluun arkkitehdin pikkuveljen kanssa oli kyllä oudointa ikinä. Perheen geenit ilmiselvästi vetoaa minuun. Onneksi sen verran oli järkeä päässä, etten lähtenyt miehen mukaan. Aamiaspöydässä olisi ollut rattoisaa, sillä nämä veljekset asuvat samassa kämpässä :) Jotenkin on vähän syyllinen olo, vaikkei pitäisikään olla. Kai sen takia, että arkkitehti oikeasti minua kiinnostaa. Juttelimme jonkin aikaa ja tunsin taas vahvan yhteyden häneen. Mies lähti tiskille ja sanoi mennessään, että jatketaan kohta höpöttämistä. Menin vessaan tällä välin ja sitten jotenkin kadotimme toisemme. En tiedä luuliko mies, että karkasin ja lähti siksi toiseen baariin kavereidensa luo. Noh, löysin sitten pikkuveljen :) Ihan häröä. Ja pikkuveli tiesi, että olin arkkitehdin nettideitti, mutta tosiaan, arkkitehti lähti baarista(!) eikä ole vielä pyytänyt toisille treffeille. Hieman outoa kuitenkin, että pikkuveli piti minua ihan vapaana riistana. Hassu "kilpailutilanne". Hyvä suutelija ehdottomasti ja oli mielenkiintoista, että tunsin vetoa pikkuveljeen samalla tapaan kuin arkkitehtiin. Fyysisesti jopa ehkä vähän enemmän. Tuo pikkuveli osasi "moovit" jotenkin paremmin kuin isoveljensä. Hmm... edelleenkin toivon, että arkkitehdista kuuluisi jotain, mutta kuulukohan jos saa veljeltään tietää meidän pussailusta! Mun kaverilla on teoria, että arkkitehdilla on ehkä jotain muuta sutinaa samaan aikaan, mikä selittäisi tilannetta. Hmm..hmmmm. Jos tuo juttu etenisi joskus johonkin, niin olisi kyllä outoa, että olen pussaillut miehen nuoremman veljen kanssa.
Noh, tämä oli tämä episodi. Lisäksi olen tänään tavannut kaksi uutta nettideittimiestä. Ensin päivällä kiersin Seurasaaren ympäri ok-miehen kanssa. (Apua, nettideittiblogista tutut koodinimet alkaa tehdä tuloaan). Tän miehen kanssa oli tosi helppo olla, vaikkei kipinöitä räiskynytkään. Kysyi jo mennäänkö uudestaan ja viestitteli vielä illemmalla. En osaa oikein ajatella mitään miehestä, mutta sen verran mukavaa oli, että voin uudestaankin tavata.
Sitten ihan ex-tempore menin tapaamaan erästä miestä tämän kotiin(!). Öö, juu tiedän. Meillä oli tosi hyvää viestittelyä pari päivää ja sen perusteella jo vähän ihastuin, mutta mies oli tavatessa aikas jäykkä tyyppi. Vaikutti vähän tottumattomalta naisten kanssa olemiseen ja vähän jyrkkä/oikeistolainen mielipiteissään. En tiedä kuuluuko miehestä vielä jotain, saattaa olla, että ois toisella tapaamisella vähän rennompi.
Hohhoijaa. Johan väsyttää. Mutta miehet on kyllä aikas ihania. Hassuja mutta ihania. Aika paljon kuin kissoja, joiden mielenlaatua olen alkanut vasta vähän aikaa sitten ymmärtää. Niiden pitää antaa tulla itse lähelle, muuten rimpuilevat :) Ja sitten vasta pörräävätkin ympärillä, kun on kiireinen muiden kotiaskareiden kanssa. Tää touhu on edelleen kivaa. Kun ei jumitu liikaa kehenkään tai odota keneltäkään liikoja ja odottelee sitä jotakuta sopivaa, joka sitten ei jätä epäselväksi, että kiinnostaa ja tekee hommia asian edistämisen suhteen. Musta on tullut niin vanhanaikainen ja oon alkanut uskoa täysillä siihen, että parhaimmat suhteet alkaa niin, että mies tekee aluksi "työt" ja naisen tärkein tehtävä on olla oma vastustamaton itsensä. Tällanen ajattelu tekee deittailusta kivaa, koska silloin ei jää haikailemaan niiden tyyppien perään, joista ei kuulukaan. Paitsi ihan pikkusen arkkitehdin perään :)
17 ensitreffiä takana.
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Mitä ihmettä?!
Baariin tyttökavereiden kanssa. Törmään Arkkitehtiin ja tämän veljeen, josta kuulin paljon edellisillä treffeillä. Selvää kemiaa Arkkitehdin kanssa. Erkanemme hetkeksi, Arkkitehti lähtee baarista. Juttelen loppuillan Arkkitehdin nuoremman veljen kanssa. Loppuillasta pussailemme bussipysäkillä. WTF?!
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Kaipuu?!
Äh...Mun kehokin on nyt ihan jännitystilassa. Äkkiä se mielen stressi hiipii kroppaan. Äkkiä teetä systeemiin! Ahh... teenjuonti on jotenkin todella lohduttavaa.
Siitä on kolme vuotta kun olen viimeksi säännöllisesti nukkunut jonkun vieressä. Siihen saakka nukuinkin saman miehen vieressä 6 vuotta. Mutta eihän sitä enää osaa edes kaivata. Mutta kuinka nopeasti siihen varmasti taas tottuisikaan.Toisen ihmisen kosketus. Hämärä muisto vain. Oon varmaan ihan äimänkäkenä jos onnistun miehen löytämään.
Miesrintamalla vähän uutta ja vähän vanhaa. Olen nyt sitten kuitenkin menossa huomenna lauantaina treffeille viimeviikkoisen ok-miehen kanssa. Puhuttiin puhelimessakin. Juuei, tiedän jo ettei tää oo mun tyyppinen mies mut mennään nyt Seurasaarta kiertämään ja kaakaolle. Ihan kivanoloinen kuitenkin. Treffit numero 16. Hehhhehheheee. Vitsit. Oonks mä ihan toivoton?!
Mutta sitten jotain jännittävämpää. Sain eilen viestin mieheltä, joka vaikuttaa todella erikoiselta ja mielenkiintoiselta. Speksit sinänsä kohdallaan. Akateeminen, 6 vuotta vanhempi, hyvä elokuva - ja musiikkimaku. Hänellä on todella kiehtova profiiliteksti. Vähän maaninen mutta kuitenkin ihan järjissään. Jotenkin tuntuu viestittelyn tasolla klikkaavan.
Oispa kiva rakastua. Sillä tavalla ihan kunnolla. Nopeasti ja molemminpuolisesti. Ettei ois mitään hidasta etenemistä vaan jotenkin saman tien selvää, että tämä oli nyt tässä. Oho,tuleekohan nyt uusi tunniste: RAKKAUS. Ehken ookaan ihan paatunut sarjadeittaaja. :)
Innostusahdistusta
Lievää panikointia ilmassa. Innostumiskrapulaa kaikenmaailman projektisuunnitelmista. Jännä, miten mulle heti iskee kauhea kammo siitä, että poltan itteni piippuun kun innostun. Mutta kaiketi hyvä vaan näin. Mun mieleen on jäänyt niin vahva muistijälki syksyisestä burn outista. Yritän nyt muistutella itselleni, etten ole supernainen vaan mun on oikeasti mietittävä mihin kaikkeen sanon kyllä.
Nopeasti nämä mielialat muuttuu. Voittajafiiliksestä pelkoon siitä, että paletti hajoaa. Mä kyllä niin haluan oikeisiin töihin. Siis siihen tilanteeseen, että saan kuukausipalkkaa vakiduunista. Kulttuurialalla tuntuu vaan olevan niin silppua. Mutta tiistaina on tosiaan työhaastis yhteen harvinaiseen kokopäivävakiduuniin. Vaikka himona siinäkin saa duunia tehdä. Mutta saispa vastinetta.
Ongelmana se, että miten pääsen eroon noista semityöharrastusyhdistyshässäköistä... tehnyt itseni liian tärkeäksi. Tai näin mä luulen. Pitäis luottaa siihen, että muutkin ottaa vastuuta jos mä en enää ookaan maisemissa. En ole korvaamaton.
Nopeasti nämä mielialat muuttuu. Voittajafiiliksestä pelkoon siitä, että paletti hajoaa. Mä kyllä niin haluan oikeisiin töihin. Siis siihen tilanteeseen, että saan kuukausipalkkaa vakiduunista. Kulttuurialalla tuntuu vaan olevan niin silppua. Mutta tiistaina on tosiaan työhaastis yhteen harvinaiseen kokopäivävakiduuniin. Vaikka himona siinäkin saa duunia tehdä. Mutta saispa vastinetta.
Ongelmana se, että miten pääsen eroon noista semityöharrastusyhdistyshässäköistä... tehnyt itseni liian tärkeäksi. Tai näin mä luulen. Pitäis luottaa siihen, että muutkin ottaa vastuuta jos mä en enää ookaan maisemissa. En ole korvaamaton.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Flirtistä
Olen ollut aina surkea flirttailija. En ole osannut tai kehdannut. Ehkä se on tämä jatkuva miesten tapailu, joka on helpottanut vähän asiaa. Tänään flirttailin huoltoaseman myyjän kanssa. Hih! Onhan se piristävää. Olen myös alkanut harrastamaan vilkuilua miesten kanssa. Sekin on ihan kivaa. Jos vielä uskaltaisi sen hymyn leväyttää, niin tässähän saattaisi tosielämässäkin tutustua miehiin. :D
torstai 19. huhtikuuta 2012
Auktoriteetilla päähän
Oon eilisestä lähtien pähkäillyt auktoriteetin käsitettä. Suhteessa itseeni ja miehiin. Olen melko vahvatahtoinen ihminen. Ryhmässä otan helposti johtajan aseman ja se tulee minulta luonnostaan ja tämä asema annetaan minulle helposti. Olen rauhallinen ja varma mielipiteissäni. Joskus ihmiset kokevat minun "arvioivan" heitä. Myös ulkonäöstäni kaiketi huokuu tietynlainen arvovalta (vai ylimielisyys). Olen suhteellisen pitkä, harteikas ja juuri luin artikkelin, jonka mukaan vahva leuka lisää ihmisen auktoriteettia. Friikkiä.
No, mitenkäs tämä sitten vaikuttaa miessuhteisiini. Vanhemmat miehet ovat vedonneet minuun ja olen ollut suhteessa kahden miehen kanssa, jotka ovat olleet noin 10 vuotta vanhempia kuin minä. Syynä tähän on ollut se, että näillä miehillä on ollut tarpeeksi ns. iän tuomaa arvovaltaa ja olen voinut rentoutua heidän seurassaan. Ei ole tullut jyrä-olo. Olen myös ihastustunut myös itseäni nuorempiin miehiin ja heissä on viehättänyt se, että jälleen oma "asemani" on selkeä. Olen vanhempi ja kokeneempi. Näiden oman ikäisten kanssa sitten ei kai nämä auktoriteettikemiat oikein pelaa. Tilanne on liian epäselvä.
En mä treffeillä mikään jyrä ole, mutta kai se sitten tietynlainen etäisyydenotto vaan huokuu minusta. Asiaa ehkä avaa jonkin verran auktoriteetin määritelmä:
Auktoriteetilla (lat. autoritas, vaikutusvalta) tarkoitetaan tietojensa, asemansa tai persoonansa takia kunnioitettua, arvostettua ja käskyvaltaista henkilöä tai tällaisen henkilön asemaa. Auktoriteetti voi olla siis esimerkiksi tiedemies, opettaja, pappi, poliisi, lapselle isä tai äiti jne.
Noita vanhempien miehiä olen kunnioittanut ja arvostanut ja nuorempien kohdalla on ollut selvää, että minä olen auktoriteetti. En tiedä, pitäsikö tällaisilla asioilla olla mitään merkitystä rakkaussuhteissa, mutta kai niillä on. Tai ainakin minun kohdalla kun olen tavalla tai toisella keskimääräistä vahvatahtoisempi nainen.
Lukijat, miten teidän suhteissa on nämä jutut menneet? Oletteko etsineet kumppania, joka olisi teille jonkinlainen auktoriteetti tai toisin päin?
No, mitenkäs tämä sitten vaikuttaa miessuhteisiini. Vanhemmat miehet ovat vedonneet minuun ja olen ollut suhteessa kahden miehen kanssa, jotka ovat olleet noin 10 vuotta vanhempia kuin minä. Syynä tähän on ollut se, että näillä miehillä on ollut tarpeeksi ns. iän tuomaa arvovaltaa ja olen voinut rentoutua heidän seurassaan. Ei ole tullut jyrä-olo. Olen myös ihastustunut myös itseäni nuorempiin miehiin ja heissä on viehättänyt se, että jälleen oma "asemani" on selkeä. Olen vanhempi ja kokeneempi. Näiden oman ikäisten kanssa sitten ei kai nämä auktoriteettikemiat oikein pelaa. Tilanne on liian epäselvä.
En mä treffeillä mikään jyrä ole, mutta kai se sitten tietynlainen etäisyydenotto vaan huokuu minusta. Asiaa ehkä avaa jonkin verran auktoriteetin määritelmä:
Auktoriteetilla (lat. autoritas, vaikutusvalta) tarkoitetaan tietojensa, asemansa tai persoonansa takia kunnioitettua, arvostettua ja käskyvaltaista henkilöä tai tällaisen henkilön asemaa. Auktoriteetti voi olla siis esimerkiksi tiedemies, opettaja, pappi, poliisi, lapselle isä tai äiti jne.
Noita vanhempien miehiä olen kunnioittanut ja arvostanut ja nuorempien kohdalla on ollut selvää, että minä olen auktoriteetti. En tiedä, pitäsikö tällaisilla asioilla olla mitään merkitystä rakkaussuhteissa, mutta kai niillä on. Tai ainakin minun kohdalla kun olen tavalla tai toisella keskimääräistä vahvatahtoisempi nainen.
Lukijat, miten teidän suhteissa on nämä jutut menneet? Oletteko etsineet kumppania, joka olisi teille jonkinlainen auktoriteetti tai toisin päin?
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Terässä taas
Mä alan olla taas terässä. Ammatillisessa mielessä. Olen erään oman alani yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja olen tykännyt tosi paljon tuosta hommasta. Me puuhaillaan oikeasti merkittäviä asioita ja jos saavutetaan tavoitteemme, niin sitten voi kiikkustuolissa lämmöllä miettiä saavutuksiaan. Tänään tuli myös myönteinen avustushakemuspäätös eräälle projektille, työhaastis ens viikolla ja tällä viikolla yksi tärkeä kokoontuminen, jossa pohditaan yhden toisen luotsaamani yhdistyksen/projektin tulevaisuutta. Kun olen terässä, pidän "työstäni" erittäin paljon. Kyseessä siis kulttuurialan yhdistyksiä, joissa pääsee kyllä tekemään kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista mutta palkkaa ei välttämättä saa.
Nautin johtajana olemisesta. Minusta on erittäin palkitsevaa saada ihmiset innostumaan asioista ja saada heidät sitoutumaan projektiin. Tämä mahdollista vain silloin kun olen itse innostunut asioista. Pahinta burn-outissa oli se kun mistään ei jaksanut kiinnostua saati yrittää saada ketään toista innostumaan.
Parhaimmillani olen ylenpalttisen optimistinen ihminen. Mutta tässä on varjopuolensa. En aina ymmärrä omia rajojani ja delegoi tarpeeksi. Minun on myös pitänyt opetella "ein" sanomista. Kun olen intoa täynnä, perusasenteeni on "kaikki onnistuu" vaikka ensin pitäisi miettiä, että riittääkö resurssit kaikkien ideoiden toteuttamiseen. Tässä on ollut yksi iso oppitunti.
Nyt olen iloinen siitä, ettei mikään näistä projekteista ole superkiireinen ja kesällä ehtii oikeasti relata. Mahdollisesti ensimmäinen kesä sitten peruskoulun kun en paahda koko kesää duunia. Helsingin kesä, puistot, lämpö, kaverit... hmmm :) En malta odottaa.
Nautin johtajana olemisesta. Minusta on erittäin palkitsevaa saada ihmiset innostumaan asioista ja saada heidät sitoutumaan projektiin. Tämä mahdollista vain silloin kun olen itse innostunut asioista. Pahinta burn-outissa oli se kun mistään ei jaksanut kiinnostua saati yrittää saada ketään toista innostumaan.
Parhaimmillani olen ylenpalttisen optimistinen ihminen. Mutta tässä on varjopuolensa. En aina ymmärrä omia rajojani ja delegoi tarpeeksi. Minun on myös pitänyt opetella "ein" sanomista. Kun olen intoa täynnä, perusasenteeni on "kaikki onnistuu" vaikka ensin pitäisi miettiä, että riittääkö resurssit kaikkien ideoiden toteuttamiseen. Tässä on ollut yksi iso oppitunti.
Nyt olen iloinen siitä, ettei mikään näistä projekteista ole superkiireinen ja kesällä ehtii oikeasti relata. Mahdollisesti ensimmäinen kesä sitten peruskoulun kun en paahda koko kesää duunia. Helsingin kesä, puistot, lämpö, kaverit... hmmm :) En malta odottaa.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Haun tarkennusta
Sain edelliseen postaukseen hyviä kommentteja Iinuskalta ja Muuttolinnulta. He kehoittivat minua treffailemaan myös ns. ok-miehiä. Jäin sitten miettimään, mitä nämä ok-miehet ovat omalla kohdallani tarkoittaneet.
Itseasiassa olen deittaillut hyvin paljon ns. ok-miehiä eli sellaisia miehiä, joista en lähtökohtaisestikaan ollut erityisen kiinnostunut ja joiden kanssa minulla ei ole ollut paljon yhteistä. He ovat joten kuten mahtuneet kriteereihini. Kiinnostus ei sitten ole herännyt puolin eikä toisin.
Nyt sitten mietinkin, kannattaako minun edelleen deittailla näitä ok-miehiä? Niin... kun saan neuvoja, niin sitten aion tietenkin tehdä juuri päinvastoin!!
Millainen olen ja millainen olisi samanhenkinen mies? Millaisista miehistä olen aiemmin syttynyt? Miksi arkkitehti-mies vaikuttaa potentiaalisemmalta kuin muut deittailemani miehet? Nämä kysymykset voisivat auttaa minua "tarkentamaan hakuani", sillä neljäntoista ok-miehen tapaaminen ei ole tuottanut tulosta.
Pähkäilyn perusteella olen päätynyt siihen, että miehestä tekee samanhenkisen kanssani nämä kolme asiaa: akateemisuus, kansainvälisyys ja kiinnostus kulttuuriin.
Akateemisuuteen liittyy älykkyys, nokkeluus, verbaalisuus, keskustelutaito,sopiva kuivakkuus :) ja tietynlainen hifistely. Minussa aimo annos kuivakasta analysoijaa ja snobbailevaa hifistelijää.
Kansainvälisyyteen liittyy avarakatseisuus, suvaitsevaisuus, seikkailumieli ja kokemuksejano.
Kiinnostus kulttuuriin taas takaa yhteiset mielenkiinnon kohteet
Lähetin 10 työhakemusta ns. geneerisiin työpaikkoihin. Ei yhtään haastattelukutsua. Lähetin hakemuksen paikkaan, joka vaatii hyvin erityistä osaamista, jota minulla on => haastattelukutsu.
En ole geneerinen nainen eikä minulle sovi geneerinen mies. Onhan noiden akateemisten, kansainvälisten ja kulttuurista kiinnostuneidenkin miesten joukossa varmasti enemmän ja vähemmän kiinnostavia tyyppejä, mutta kokeillaan nyt tätä seulaa. Treffeille tulee varmasti mentyä harvemmin, mutta ehkäpä sitten paremmin tuloksin.
Ainiin, tilannepäivitys. Ei tullut sunnuntai-treffejä ok-miehen kanssa. Epäinnokkuuteni varmaan paistoi liian vahvasti läpi eikä saatu sovittua aikaa. Hih.
Itseasiassa olen deittaillut hyvin paljon ns. ok-miehiä eli sellaisia miehiä, joista en lähtökohtaisestikaan ollut erityisen kiinnostunut ja joiden kanssa minulla ei ole ollut paljon yhteistä. He ovat joten kuten mahtuneet kriteereihini. Kiinnostus ei sitten ole herännyt puolin eikä toisin.
Nyt sitten mietinkin, kannattaako minun edelleen deittailla näitä ok-miehiä? Niin... kun saan neuvoja, niin sitten aion tietenkin tehdä juuri päinvastoin!!
Millainen olen ja millainen olisi samanhenkinen mies? Millaisista miehistä olen aiemmin syttynyt? Miksi arkkitehti-mies vaikuttaa potentiaalisemmalta kuin muut deittailemani miehet? Nämä kysymykset voisivat auttaa minua "tarkentamaan hakuani", sillä neljäntoista ok-miehen tapaaminen ei ole tuottanut tulosta.
Pähkäilyn perusteella olen päätynyt siihen, että miehestä tekee samanhenkisen kanssani nämä kolme asiaa: akateemisuus, kansainvälisyys ja kiinnostus kulttuuriin.
Akateemisuuteen liittyy älykkyys, nokkeluus, verbaalisuus, keskustelutaito,sopiva kuivakkuus :) ja tietynlainen hifistely. Minussa aimo annos kuivakasta analysoijaa ja snobbailevaa hifistelijää.
Kansainvälisyyteen liittyy avarakatseisuus, suvaitsevaisuus, seikkailumieli ja kokemuksejano.
Kiinnostus kulttuuriin taas takaa yhteiset mielenkiinnon kohteet
Lähetin 10 työhakemusta ns. geneerisiin työpaikkoihin. Ei yhtään haastattelukutsua. Lähetin hakemuksen paikkaan, joka vaatii hyvin erityistä osaamista, jota minulla on => haastattelukutsu.
En ole geneerinen nainen eikä minulle sovi geneerinen mies. Onhan noiden akateemisten, kansainvälisten ja kulttuurista kiinnostuneidenkin miesten joukossa varmasti enemmän ja vähemmän kiinnostavia tyyppejä, mutta kokeillaan nyt tätä seulaa. Treffeille tulee varmasti mentyä harvemmin, mutta ehkäpä sitten paremmin tuloksin.
Ainiin, tilannepäivitys. Ei tullut sunnuntai-treffejä ok-miehen kanssa. Epäinnokkuuteni varmaan paistoi liian vahvasti läpi eikä saatu sovittua aikaa. Hih.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Löpinää
Tänään menen kissavahdiksi serkulle. En tajua kissoja yhtään. Yritän aina saada niistä jotain reaktiota irti ja sitten ne vaan hermostuu muhun. Hmmm..mistäköhän aiheesta mä nyt oikein ajattelin kirjoittaa. Ei, en aio kirjoittaa kissa- ja koiraihmisistä ja sen merkityksestä deittailussa :) Vaikka hedelmällinen aihe tuokin olisi.
Tämä taitaa olla nyt turhanpäiväinen postaus. Onpas kivaa kun on taas viikonloppu! Olen tehnyt tällä viikolla kiltisti hommia, "työnteko" on alkanut maittaa ja olen saanut rytmistä kiinni. Liikkunutkin paljon ja paino tippuu. Olen leponi ansainnut. Olisi taas treffikutsu sunnuntaille. Se ois sitten 15. mies. Hmm... pitäiskö noille kutsuille joskus sanoa ei. Jos siis tuntuu, että mies on ihan ok, mutta ei kuitenkaan ihan omantyylinen. Yleensä jos mies on sen verran läpäissyt seulaani, että olen alkanut kirjoittelemaan, niin olen sanonut kyllä treffikutsulle. Mutta jos mun teoriana on löytää sopiva mies 20 treffailemani miehen joukosta, niin onko mulla tässä vaiheessa enää varaa treffailla noita ok-tyyppejä? Kohta on enää 5 ensitreffiä jäljellä!! :D Ja jos niiden joukosta ei sopivaa löydy, olen tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen. (Arkkitehti-mies, sun ois parempi ottaa yhteyttä!)
Tämä taitaa olla nyt turhanpäiväinen postaus. Onpas kivaa kun on taas viikonloppu! Olen tehnyt tällä viikolla kiltisti hommia, "työnteko" on alkanut maittaa ja olen saanut rytmistä kiinni. Liikkunutkin paljon ja paino tippuu. Olen leponi ansainnut. Olisi taas treffikutsu sunnuntaille. Se ois sitten 15. mies. Hmm... pitäiskö noille kutsuille joskus sanoa ei. Jos siis tuntuu, että mies on ihan ok, mutta ei kuitenkaan ihan omantyylinen. Yleensä jos mies on sen verran läpäissyt seulaani, että olen alkanut kirjoittelemaan, niin olen sanonut kyllä treffikutsulle. Mutta jos mun teoriana on löytää sopiva mies 20 treffailemani miehen joukosta, niin onko mulla tässä vaiheessa enää varaa treffailla noita ok-tyyppejä? Kohta on enää 5 ensitreffiä jäljellä!! :D Ja jos niiden joukosta ei sopivaa löydy, olen tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen. (Arkkitehti-mies, sun ois parempi ottaa yhteyttä!)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Uuden ituja
Noniin! Sain haastattelukutsun ns. unelmapestiin. Pesti on sen verran merkittävä, että kun siihen viimeksi valittiin henkilö, asiasta oli lyhyt juttu esim. Hesarissa. Olen tähän työhön täysin pätevä niin koulutukseni kuin työkokemukseni puolesta. Itseluottamukseni saattaa olla myös kohtapuoliin riittävän hyvässä kuosissa, että voin vakuuttaa sekä itseni että haastattelijat siitä, että olen oikea henkilö tehtävään. Haastattelu on kahden viikon päästä, sitä ennen onkin selvitettävä kaikki mahdollinen kyseisestä organisaatiosta ja päivitettävä hieman omaa ammatillista tietämystä. Muita haastateltavia on viisi.
Jei, toivoa on ilmassa :) Sekä työnhaun että miehenmetsästyksen suhteen. Toivon, että kummankin tai jommankumman suhteen natsaa. Mutta ei pidä onneaan sen varaan rakentaa ja täytyy muistuttaa itseään siitä, että muitakin mahdollisuuksia on olemassa. Vaikka oishan se huippua jos olisi sekä työpaikka että mies plakkarissa ennen kuin täytän 30 vuotta kesäkuussa.
On kuitenkin hauska huomata, että sitten kun homma etenee edes vähäsen - jo ekoilla treffeillä kysytään mahdollisuudesta toisiin tai saan haastattelukutsun - niin kyse on yhteensopivuudesta. Olen lähettänyt työhakemuksia lukuisiin vähäpätöisempiin pesteihin enkä ole saanut haastattelukutsuja ja ollut treffeillä lukuisten epäkiinnostavien miesten kanssa ilman, että he vihjaavatkaan seuraavista treffeistä. Mutta sitten kun mies ja pesti todella kiinnostaa minua ja uskon meidän sopivan hyvin yhteen, niin vastapuolikin on kiinnostunut.
Jei, toivoa on ilmassa :) Sekä työnhaun että miehenmetsästyksen suhteen. Toivon, että kummankin tai jommankumman suhteen natsaa. Mutta ei pidä onneaan sen varaan rakentaa ja täytyy muistuttaa itseään siitä, että muitakin mahdollisuuksia on olemassa. Vaikka oishan se huippua jos olisi sekä työpaikka että mies plakkarissa ennen kuin täytän 30 vuotta kesäkuussa.
On kuitenkin hauska huomata, että sitten kun homma etenee edes vähäsen - jo ekoilla treffeillä kysytään mahdollisuudesta toisiin tai saan haastattelukutsun - niin kyse on yhteensopivuudesta. Olen lähettänyt työhakemuksia lukuisiin vähäpätöisempiin pesteihin enkä ole saanut haastattelukutsuja ja ollut treffeillä lukuisten epäkiinnostavien miesten kanssa ilman, että he vihjaavatkaan seuraavista treffeistä. Mutta sitten kun mies ja pesti todella kiinnostaa minua ja uskon meidän sopivan hyvin yhteen, niin vastapuolikin on kiinnostunut.
Kommentointi
Kappas, huomasin asetuksista, että blogiani voi kommentoida vain rekisteröityneet lukijat. Vaihdoin sen nyt niin, että kuka vaan voi kommentoida - jos jotakuta kommentoituttaa!
Naurusta asiaa
Eww.. olipa karmaiseva treffikokemus eilen. Pitkästä aikaa teki mieli juosta karkuun. Miehellä oli ihan hirveä huumorintaju ja minä kun etukäteen ajattelin päinvastaista. Mikään ei ole niin noloa treffeillä kuin se, että mies yrittää vitsailla jatkuvasti, eikä YKSIKÄÄN miehen kertoma juttu naurata. Ja sitten toinen yrittää kahta kauheammin. Apua!
Oi, herra Arkkitehti, kun palaat reissultasi, pyydäthän minut uusille treffeille... pelasta minut huonoja vitsejä kertovilta miehiltä.
Oi, herra Arkkitehti, kun palaat reissultasi, pyydäthän minut uusille treffeille... pelasta minut huonoja vitsejä kertovilta miehiltä.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Appelsiini-jogurttipannacotta - nam nam!
| 2 | liivatelehteä | ||||
| 1 | appelsiini | ||||
| (2 tl appelsiininkuorta raastettuna 1 dl mehua) | |||||
| 2 dl | vispikermaa | ||||
| 1/2 dl | sokeria | ||||
| 2 dl | turkkilaista jogurttia | ||||
| 2 tl | vanilliinisokeria | ||||
| Lisäksi | |||||
| 2 | appelsiinia | ||||
| 1 | verigreippi | ||||
| 2 rkl | sokeria | ||||
| kardemummaa |
Vaihe 1
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Raasta yhden hyvinpestyn appelsiinin kuori ja purista siitä mehu.Vaihe 2
Leikkaa loput sitrukset kalvottomiksi ja paloittele. Mausta sokerilla ja ripauksella kardemummaa. Jaa sitrussalaatti neljään lasiin.Vaihe 3
Kiehauta kattilassa kerma, sokeri ja appelsiininmehu. Ota kattila liedeltä ja lisää puristetut liivatelehdet. Sekoita tasaiseksi ja lisää jogurtti, appelsiininkuori ja vanilliinisokeri.Vaihe 4
Kaada kermaseos sitruksien päälle annoslaseihin. Hyydytä pannacottaa jääkaapissa noin 2 tuntia. Koristele halutessasi sitruunamelissan lehdillä.Reseptin ja kuvan lähde.
Stressitön elämä
Äidin luona pääsiäistä viettämässä. Ohjelmassa telkkaria, nettiä, kävelemistä, syömistä. Vitsit mä oon tylsä :) Mutta mulla on kivaa. Se taitaa olla vaan asenteesta kiinni. Mä taidan nyt vaan olla niin perusonnellinen, ettei mua hetkauta mikään. Ja vaikka se niin kliseiseltä kuulostaakin, onni kumpuaa sisältä päin. Ei oo rahaa, ei oo työtä, ei oo miestä mutta rutkasti hyviä ystäviä ja hauskoja uusia tuttavuuksia, terveyttä ja mielenrauhaa. En panisi pahakseni jos olisi rahaa, töitä ja mies, mutta ei ne kyllä onnea tuo.
Taas yhdet treffit tulossa ensi viikolle. Nuo miehet pyytää nykyään mut melkein heti treffeille ja jos mies on ns. potentiaalinen, suostun. Potentiaalisia on ehkä noin yksi kymmenestä viestin lähettäjästä. Yksi ihan potentiaalinen diplomi-insinööri on tosin kirjoitellut jo vaikka kuinka kauan, saisi jo pyytää treffeille. Tuo treffejä edeltävä kirjoittelu on kyllä melkoisen turhaa touhua.
Jokatapauksessa, mä ehdin kohta kuukauden sisällä tavata yhtä paljon miehiä kuin viime vuonna yhdeksässä kuukaudessa :) Ja mullahan oli teoria, että kun olen käynyt treffeillä 20:n miehen kanssa, löytyy se yksi, jonka kanssa kolahtaa. Nyt on 13 miestä takana. Treffit arkkitehdin kanssa hymyilyttää edelleen ja toivon, että mies tosiaan pyytää mut keikalle palattuaan ulkomaan reissultaan. Mutta onhan tässä tätä ajanvietettä.
Mietin, miksi tämä deittailu on nyt niin vaivatonta ja hauskaa ja tajusin, että olen alkanut suhtautua miehiin samalla tavalla kuin kaverisuhteisiini - stressittömästi. En ajattele asiaa liikaa, enkä jää jossittelemaan. En pelkää "hylkäämistä" enkä yritä liikaa. Kai tämä on jonkinlaisen kypsymisen merkki. Ja kyllähän tuo elämäntilannekin vaikuttaa. Se, että on väsynyt ja stressaantunut ei ole se paras mahdollinen mielentila deittailulle. Se arkkitehti-mies ilmaisi jotenkin tosi hyvin tätä puoliskon etsintää ekassa viestissään: "tulee vastaan sitten kun on sen aika".
Taas yhdet treffit tulossa ensi viikolle. Nuo miehet pyytää nykyään mut melkein heti treffeille ja jos mies on ns. potentiaalinen, suostun. Potentiaalisia on ehkä noin yksi kymmenestä viestin lähettäjästä. Yksi ihan potentiaalinen diplomi-insinööri on tosin kirjoitellut jo vaikka kuinka kauan, saisi jo pyytää treffeille. Tuo treffejä edeltävä kirjoittelu on kyllä melkoisen turhaa touhua.
Jokatapauksessa, mä ehdin kohta kuukauden sisällä tavata yhtä paljon miehiä kuin viime vuonna yhdeksässä kuukaudessa :) Ja mullahan oli teoria, että kun olen käynyt treffeillä 20:n miehen kanssa, löytyy se yksi, jonka kanssa kolahtaa. Nyt on 13 miestä takana. Treffit arkkitehdin kanssa hymyilyttää edelleen ja toivon, että mies tosiaan pyytää mut keikalle palattuaan ulkomaan reissultaan. Mutta onhan tässä tätä ajanvietettä.
Mietin, miksi tämä deittailu on nyt niin vaivatonta ja hauskaa ja tajusin, että olen alkanut suhtautua miehiin samalla tavalla kuin kaverisuhteisiini - stressittömästi. En ajattele asiaa liikaa, enkä jää jossittelemaan. En pelkää "hylkäämistä" enkä yritä liikaa. Kai tämä on jonkinlaisen kypsymisen merkki. Ja kyllähän tuo elämäntilannekin vaikuttaa. Se, että on väsynyt ja stressaantunut ei ole se paras mahdollinen mielentila deittailulle. Se arkkitehti-mies ilmaisi jotenkin tosi hyvin tätä puoliskon etsintää ekassa viestissään: "tulee vastaan sitten kun on sen aika".
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Kohtuus kohtuuttomuudessa
Olen harrastanut paljon itsetutkiskelua viime kuukausina. Olen miettinyt uusiksi suhdettani moneen asiaan: rahankäyttöön, lepoon, työntekoon, ruokaan ja miehiin. Punaisena lankana pohdinnoissa on ollut kohtuullisuuden käsite. Olen yrittänyt löytää sopivaa balanssia elämääni ja lähtenyt etsimään ns. kestäviä ratkaisuja.
Olen mukavuudenhaluinen ihminen ja hyvinkin optimistinen, pidän miellyttävistä ratkaisuista. Tämä on periaatteessa hyvä asia, mutta joskus se kostautuu. Olenkin yrittänyt alkaa totuttaa itseäni myös niiden ei niin miellyttävien mutta välttämättömien valintojen tekemiseen.
Olen ollut huoleton rahankäyttäjä, elänyt velaksi, matkustellut paljon. Minulla ei ole enää varaa tähän. Siksi minun on kieltäydyttävä asioista ja lykättävä hankintoja. Ja löydettävä niitä oikeita töitä. Olen mielestäni oikealla tiellä. En matkustele, mutta ulkona syömistä ja juomista on tullut harrastettua liikaa kun sosiaalinen elämä on ollut niin vilkasta. Näihinkin menoihin voi kuitenkin vaikuttaa. Otan halvemman vaihtoehdon, en ota mitään, ehdotan edullisempaa paikkaa tai muuta tekemistä kuin ravintolassa istumista.
Viime kuukausina olen ymmärtänyt levon ja vapaa-ajan tärkeyden. En ole supernainen, joka jaksaa mitä vaan, eikä minun tarvitse jaksaa. En tee iltaisin tai viikonloppuisin "töitä". Mutta samalla olen myös pohtinut suhdettani työhön. Sitä miksi minun on niin vaikea tehdä töitä tasaisesti ja pikkuhiljaa vitkuttelun ja hirmuisten spurttien sijasta. Sitä miksi minun on niin vaikea keskittyä työntekoon ja velvollisuuksien hoitoon. Se, että olen itse itseni pomo, on osa ongelmaa. Pohjimmiltaan taitaa olla kyse itseluottamuksen puutteesta, joka naamioituu laiskuudeksi. Itseni soimaamisen sijasta olenkin alkanut kannustaa itseäni "you can do it" -tyyliin. Jos on joku aivan vastenmielinen tehtävä, niin yritän tsempata itseäni uskomaan, että selviydyn siitä. Tämä vaatii vielä harjoittelua. Minun on myös pystyttävä hyväksymään, että on myös velvollisuuksia, jotka on vain pakko hoitaa, eikä niiltä voi ummistaa silmiään. Kaikki ei ole aina hauskaa ja miellyttävää. En voi luottaa loputtomasti muiden ihmisten joustavuuteen tai asioiden sutviutumiseen, vaikka laiminlyön asioita. Olen pienestä lähtien hoitanut asioita näin. Vasta kun on pakko ja viime tingassa. Koen tämän ehkäpä isoimmaksi haasteeksi elämässäni. Tämän tottumuksen muuttaminen parantaisi elämänlaatuani ja itsetuntoani huomattavasti. Tämä tottumus on lujassa, mutta uskon, että minussa on tarpeeksi naista sen nujertamiseen.
Suhteeni ruokaan on myös ollut aina miellyttävien vaihtoehtojen leimaamaa. Kieltäytyminen hyvästä ruuasta tai herkuista ei ole kuulunut tapoihini. Toisaalta pidän myös paljon terveellisestä ruuasta eikä ruokavalioni ole lainkaan hunningolla. Haluan kuitenkin pudottaa 20 kiloa ja jotta pääseen tähän tavoitteeseen, minun on oltava pitkäjänteinen ja muistettava tehdä koko ajan sopivia valintoja ruuan suhteen.
Sitten miehet. Suhteeni miehiin. Tämä asia on poikkeus. Tässä asiassa olen stressannut liikaa ja yrittänyt vaikuttaa liikaa asioihin. Nyt olen löytänyt mielestäni sopivan huolettomuuden fiiliksen suhteessa miehiin. Minulla ei ole liikaa odotuksia yksittäisten miesten suhteen ja koen miehiin tutustumisen hauskaksi ja vaivattomaksi. Mutta toisaalta olen myös tullut harkitsevaisemmaksi ja tehnyt parempia valintoja. En enää hukkaa aikaani ns. toivottomiin tapauksiin. Minulla on jo erittäin hyvä kuva siitä, millaista miestä olen etsimässä.
Kyllä se tästä. Siitäkin huolimatta, että kirjoitan tätä postausta klo 05.00. Minussa on kohtuuton puoleni, aina tulee olemaan ja hyvä niin - se tekee minusta minut :)
Olen mukavuudenhaluinen ihminen ja hyvinkin optimistinen, pidän miellyttävistä ratkaisuista. Tämä on periaatteessa hyvä asia, mutta joskus se kostautuu. Olenkin yrittänyt alkaa totuttaa itseäni myös niiden ei niin miellyttävien mutta välttämättömien valintojen tekemiseen.
Olen ollut huoleton rahankäyttäjä, elänyt velaksi, matkustellut paljon. Minulla ei ole enää varaa tähän. Siksi minun on kieltäydyttävä asioista ja lykättävä hankintoja. Ja löydettävä niitä oikeita töitä. Olen mielestäni oikealla tiellä. En matkustele, mutta ulkona syömistä ja juomista on tullut harrastettua liikaa kun sosiaalinen elämä on ollut niin vilkasta. Näihinkin menoihin voi kuitenkin vaikuttaa. Otan halvemman vaihtoehdon, en ota mitään, ehdotan edullisempaa paikkaa tai muuta tekemistä kuin ravintolassa istumista.
Viime kuukausina olen ymmärtänyt levon ja vapaa-ajan tärkeyden. En ole supernainen, joka jaksaa mitä vaan, eikä minun tarvitse jaksaa. En tee iltaisin tai viikonloppuisin "töitä". Mutta samalla olen myös pohtinut suhdettani työhön. Sitä miksi minun on niin vaikea tehdä töitä tasaisesti ja pikkuhiljaa vitkuttelun ja hirmuisten spurttien sijasta. Sitä miksi minun on niin vaikea keskittyä työntekoon ja velvollisuuksien hoitoon. Se, että olen itse itseni pomo, on osa ongelmaa. Pohjimmiltaan taitaa olla kyse itseluottamuksen puutteesta, joka naamioituu laiskuudeksi. Itseni soimaamisen sijasta olenkin alkanut kannustaa itseäni "you can do it" -tyyliin. Jos on joku aivan vastenmielinen tehtävä, niin yritän tsempata itseäni uskomaan, että selviydyn siitä. Tämä vaatii vielä harjoittelua. Minun on myös pystyttävä hyväksymään, että on myös velvollisuuksia, jotka on vain pakko hoitaa, eikä niiltä voi ummistaa silmiään. Kaikki ei ole aina hauskaa ja miellyttävää. En voi luottaa loputtomasti muiden ihmisten joustavuuteen tai asioiden sutviutumiseen, vaikka laiminlyön asioita. Olen pienestä lähtien hoitanut asioita näin. Vasta kun on pakko ja viime tingassa. Koen tämän ehkäpä isoimmaksi haasteeksi elämässäni. Tämän tottumuksen muuttaminen parantaisi elämänlaatuani ja itsetuntoani huomattavasti. Tämä tottumus on lujassa, mutta uskon, että minussa on tarpeeksi naista sen nujertamiseen.
Suhteeni ruokaan on myös ollut aina miellyttävien vaihtoehtojen leimaamaa. Kieltäytyminen hyvästä ruuasta tai herkuista ei ole kuulunut tapoihini. Toisaalta pidän myös paljon terveellisestä ruuasta eikä ruokavalioni ole lainkaan hunningolla. Haluan kuitenkin pudottaa 20 kiloa ja jotta pääseen tähän tavoitteeseen, minun on oltava pitkäjänteinen ja muistettava tehdä koko ajan sopivia valintoja ruuan suhteen.
Sitten miehet. Suhteeni miehiin. Tämä asia on poikkeus. Tässä asiassa olen stressannut liikaa ja yrittänyt vaikuttaa liikaa asioihin. Nyt olen löytänyt mielestäni sopivan huolettomuuden fiiliksen suhteessa miehiin. Minulla ei ole liikaa odotuksia yksittäisten miesten suhteen ja koen miehiin tutustumisen hauskaksi ja vaivattomaksi. Mutta toisaalta olen myös tullut harkitsevaisemmaksi ja tehnyt parempia valintoja. En enää hukkaa aikaani ns. toivottomiin tapauksiin. Minulla on jo erittäin hyvä kuva siitä, millaista miestä olen etsimässä.
Kyllä se tästä. Siitäkin huolimatta, että kirjoitan tätä postausta klo 05.00. Minussa on kohtuuton puoleni, aina tulee olemaan ja hyvä niin - se tekee minusta minut :)
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Uudella vaihteella
Wuuuh... nyt on tapahtunut joku nytkähdys. Uusi vaihde tai jotain. On melkein puoli vuotta siitä, kun romahdin täysin. Olin NIIN väsynyt ja kyllästynyt. Missään vaiheessa en masentunut, mutta en innostunut mistään (työhön liittyvästä) ja halusin vältellä kaikkia mahdollisia velvollisuuksia. Olla vaan.
Mutta nyt. Suorastaan pursuan intoa ja ideoita. Haluan alkaa taas saavuttamaan asioita ja haastaa itseni. Päästä terään ja FLOW-tilaan. Mutta tällä kertaa tiedän rajani ja pidän huolta itsestäni. Ehkä sain sen viimeisen boostin lauantain treffeistä. Huomasin olevani niiden jälkeen aivan älyttömän hyvällä tuulella. En tiedä, tuleeko tuosta kuviosta mitään (vaikka mies jo kysyikin saako pyytää mua keikalle mukaan), mutta jälleen on todistettu, että hyviä miehiä riittää. Ja tällä kertaa oli vielä hauskakin. Oli huippua, kun miehen jutut oikeasti nauratti.
Nyt haastetta kehiin :)
Synttärit 19.6, täytän maagiset 30 vuotta.
Siihen mennessä (eli 2½ kuukauden päästä):
1. Pudotan viisi kiloa
2. Tee gradun valmiiksi (huhhuh!). Olettaen, että en löydä töitä sitä ennen. Hullu tavoite, mutta täysin mahdollinen sillä aineisto on jo valmiina ja kirjat lainattuna.
Mutta nyt. Suorastaan pursuan intoa ja ideoita. Haluan alkaa taas saavuttamaan asioita ja haastaa itseni. Päästä terään ja FLOW-tilaan. Mutta tällä kertaa tiedän rajani ja pidän huolta itsestäni. Ehkä sain sen viimeisen boostin lauantain treffeistä. Huomasin olevani niiden jälkeen aivan älyttömän hyvällä tuulella. En tiedä, tuleeko tuosta kuviosta mitään (vaikka mies jo kysyikin saako pyytää mua keikalle mukaan), mutta jälleen on todistettu, että hyviä miehiä riittää. Ja tällä kertaa oli vielä hauskakin. Oli huippua, kun miehen jutut oikeasti nauratti.
Nyt haastetta kehiin :)
Synttärit 19.6, täytän maagiset 30 vuotta.
Siihen mennessä (eli 2½ kuukauden päästä):
1. Pudotan viisi kiloa
2. Tee gradun valmiiksi (huhhuh!). Olettaen, että en löydä töitä sitä ennen. Hullu tavoite, mutta täysin mahdollinen sillä aineisto on jo valmiina ja kirjat lainattuna.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Ennätyskivaa
Jei, kolmannet kivat nettideittitreffit 1½ viikon sisään. Tän täytyy olla joku ennätys. Arkkitehtimies oli aikas aikas aikas SOPIVA :) Eikä muttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)