Jumala

Hän kävelee ovesta sisään ja vatsaani pelmahtaa parvi perhosia. En pysty katsomaan häntä suoraan silmiin, vaan vilkaisen vain vähän ja punastun. Hän on täällä, hän on täällä, sydämeni huutaa. Hän on tullut yhdistyksemme vuosikokoukseen ja haluaa liittyä mukaan toimintaan. Kokouksen aikana hän liittyy hallitukseemme, mikä tarkoittaa, että tulen näkemään häntä tästä eteenpäin säännöllisesti.

Mies, jonka edessä olen sulaa vahaa. Kuin teinityttö idolinsa edessä. Antaudun, palvon. Luovun kaikesta auktoriteetista. Hänelle pystyttäisin pyhätön kotiini. Hänelle tekisin liudan lapsia. Ihan sama, onko hänellä tyttöystävää vai ei, olen hänen orjansa.

Oh man...

Tämä tunne on miljoonien arvoinen. Kokonaisvaltainen ihastuminen ja hullaantuminen vastakkaisen sukupuolen edustajasta.

Työkaverit ovat nauraneet minulle koko talven ajan, kun olen ollut aivan pasmat sekaisin tämän miehen takia. Teimme yhdessä projektin, jonka aikana opin, että tämä mies ei ole vain käsittämättömän lahjakas, vaan myös positiivinen ja ystävällinen, muttei särmätön. En ole kirjoittanut hänestä mitään tänne blogiin, koska onnellisesti parisuhteessa olevat eivät vain kuulu repertuaariini. Eivät kuulu, eivät kuulu! Eivät kuulu.

Tämän miehen ei tarvitse edes viedä, hän voi vain olla ja minä olen täysin vietävissä. En haasta tai ryhdy taistelemaan vallasta. Tämä tuntuu niiiiiin hyvältä. Ja parasta on se, että minun ei tarvitse edes suunnitella tekeväni mitään peliliikkeitä miehen suhteen, koska hän on onnellisesti parisuhteessa ja yhtä kaukainen kuin popstara tai hollywood-tähti. Minä jumaloin, hän on. Minusta aivan reilu diili.