Miksi haluan miehen?

Ensimmäinen päivä viikkoihin, kun tulin kotiin ennen viittä. Koomailin pari tuntia sängyn pohjalla ja sitten siivosin kodin. Tein ruokaa ja aloin ottaa arjen syrjästä kiinni. Tulen viettämään juhannukseen saakka paljon enemmän aikaa kotona, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Välillä on ladattava akut ja vietettävä aikaa myös yksin. Viihdyn loppujen lopuksi melko hyvin itsekseni, vaikka sosiaalinen ihminen olenkin.

Indigo kysyi edellisen postaukseni kommenttiboksissa, miksi en tyydy vanhapiikailemaan vaan etsin edelleen miestä itselleni. Jäin pohtimaan tätä ja ymmärsin, että kyseessä ei ole oikeastaan lainkaan valinta vaan biologinen fakta. Meidät on rakennettu psykologisesti ja fysiologisesti niin, että emme pysty lopettamaan kumppanin etsintää. En minäkään. Tietenkin tätä asiaa voi yrittää purkaa myös osiin ja voin pohtia omalla kohdallani, miksi haluan miehen, vaikka elämä on hyvää ilmankin.

Kammoksun vapauden menettämistä ja en halua aloittaa suhdetta vain suhteessa olemisen vuoksi. Koska pidän elämästäni tällaisenaan, minulle on erityisen tärkeää, että suhde tuo elämääni suurimmaksi osaksi hyviä asioita. Se ei saa olla murheen aihe tai energiasyöppö. Suhteen toisen puoliskon pitää olla ihminen, joka saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Hänen pitää olla ihminen, jonka seurassa rentoudun ja jonka kanssa keskustelemisesta nautin. Haluan miehen, koska tiedän, että hyvä suhde voi parantaa elämänlaatuani entisestään. Läheisyys, kosketus, henkinen tuki - nämä kaikki ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Pidän nautinnoista ja seksi on niistä yksi suurimpia, ja myös mahtava tapa rentoutua.

Jos minua epäilyttää, että jokin mies tulee todennäköisesti vain lisäämään stressiä ja huolta elämässäni, en haluan häntä Indigon sanoin "pilaamaan elämääni". Mutta jos tapaan miehen, jonka kohdalla luotan siihen, että tämä ihminen tulee tuomaan iloa elämääni myös pidemmällä tähtäimellä, olen valmis toivottamaan hänet tervetulleeksi elämääni.

Pari kuukautta tapaamani muusikko on tässä mielessä ristiriitainen hahmo. Hän on mies, johon ajatukseni palaavat, koska hänen seurassaan rentouduin ja koin itseni hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Keskusteluyhteys ja kosketus toimivat. Mutta samaan aikaan tiedän, että hänen elämänsä on kaaoksessa ja tulisin murehtimaan paljon hänen vuokseen ja hänen puolestaan. Kehoni ja mieleni kaipaavat häntä ja samalla järkeni estää minua haaveilemasta hänestä sen enempää. Valintani on ollut mieluummin olla yksin ja jatkaa miehiin tutustumista. Jossain vaiheessa palaset loksahtelevat kohdalleen.