Levottomuus

Seuraava kohtaus kuvaa, miten ihana ihminen olen:

Yhdistyksemme puheenjohtaja kertoo eronneensa avovaimostaan. Asia ei tule kellekään sinänsä yllätyksenä, mutta pahoittelemme toki asiaa. Myöhemmin kokouksen aikana puheenjohtaja selittää, miten hänellä on nyt enemmän aikaa tehdä asioita, johon minä kommentoin, että niin, nyt sinulla on aikaa yhdistykselle, kun olet eronnut, ja saan hirvittävän naurukohtauksen. Nauran katketakseni ainakin kaksi minuuttia.

Olen hirveä ihminen. Naurukohtauksen jälkeen huikkaan oman suhteensa mahdottomuutta jo pitemmän aikaa selittäneelle varapuheenjohtajalle, että eroa sinäkin, niin sinullakin olisi enemmän aikaa yhdistykselle.

Tänään sitten olimme varapuheenjohtajan kanssa yhtäaikaa toimistolla ja joimme yhdessä olutta sen jälkeen, kun olimme päivän ajan tehneet omia projektejamme. Kyseessä on sama mies, jolla olen kertonut olevan rauhoittava vaikutus minuun ja jota olen vuosien jälkeen alkanut aidosti kunnioittamaan. Mies, joka aina välillä herättää minussa myös vahvoja ihastuksen tunteita. Mies kertoi eronneessa - koska hallitus niin käski. Hehee. Puhuimme melko pitkään ihmissuhteista, eroista ja siitä, millaista on hyvä arki toisen ihmisen kanssa.

Tajuan, että olen pitänyt tätä ihmistä käsivarren mitan päässä. En ole aiemmin kertonut mitään henkilökohtaista itsestäni ja olen sulkenut silmäni siltä, mitä tämä ihminen on kokonaisuutena. Hän ei ole täydellinen ihminen ja hänessä on myös ärsyttäviä piirteitä, mutta hänessä on myös todella paljon hyvää. Nyt mietin, olenko oikeasti ihastumassa tähän ihmiseen, tai jopa rakastumassa. Mies vitsaili siitä, miten minut valtaa levottomuus, jos hän ei ole paikalla toimistossa. En ole sitä sanonut hänelle, mutta näin todellakin tunnen, kun hän on poissa.

Mies on samanikäinen kuin minä ja hänellä on kolme lasta. Yksi kunnioituksen aihe on se tapa, jolla hän suhtautuu lapsiinsa. Hän on viikonloppuisä, mutta jämpti ja läsnäoleva ja hän tuntuu kaikessa ajattelevan lastensa parasta. Tällainen isä hän on ollut ymmärrykseni mukaan aina, vaikka on saattanut muuten elämässään häröilläkin. On mielenkiintoista, miten vanhemmiten suurimman vaikutuksen tekee se, miten ihminen suhtautuu asioihin, kuin se, millaiset hänen elämänsä puitteet ovat sinänsä. Itsekunnioituksen säilyttäminen ja itselle tärkeiden asioiden tunnistaminen ja vaaliminen on arvokasta.

On outoa, kun ihastuksen tunteita herää ihmiseen, jonka on tuntenut jo pitkään ja jonka huonot puolet tietää. Useinhan ihastuessa käy toisin päin, kun hullaannutaan päätä pahkaa ihmiseen, jonka huonoja puolia et kykene edes näkemään, koska et näe muuta kuin ihannekuvan toisesta.

Juuri nyt tunnen olevani avoin tälle ihmiselle, mutta en ole varma, ettenkö jossain vaiheessa ottaisi käsivarren mittaa uudestaan käyttöön. Tuomitsevuus on syvässä minussa ja tiedän, että tämän ihmisen ärsyttävät piirteet eivät katoa minnekään. En osaa sanoa, olisinko oikeasti valmis hyväksymään kaikki puolet hänessä.