Suhteen roolit

Kuka pitää huolta kenestä? Kuka vie suhdetta eteenpäin? Nyt kun näköpiirissä on aidosti kiinnostava mies, olen tullut ajatelleeksi parisuhteen rooleja. Parhaimmillaanhan parisuhde on sitä, että tuetaan ja autetaan toista aina kun toinen on avuntarpeessa ja suhteeseen panostetaan suunnilleen yhtä paljon, mutta voiko tilanne olla joskus liiaksi kallellaan toiseen suuntaan? Kun toinen profiloituu siksi vahvemmaksi parisuhteen osapuoleksi, joka tukee toista liiaksikin ja joka ottaa suhteen hoitamisen omalle kontolleen.

Minä olen vahva persoona. Minuun on helppo tukeutua ja usein hakeudunkin tähän rooliin etenkin työelämässä. Kaverisuhteissa sen sijaan en siedä lainkaan ripustautumista ja alan helposti hyljeksiä ihmisiä, jotka eivät ole mielestäni riittävän itsenäisiä. Kaverisuhteissa huomaan usein olevani se passiivisempi osapuoli. Parisuhde onkin sitten kimurantimpi juttu. Koska aidosti pidän ihmisestä ja olen valmis ottamaan hänet osaksi elämääni, haluan luonnollisesti tarjota toiselle kaiken mahdollisen tuen ja olla aktiivinen.

Nämä ajatukset heräsivät mieleeni maanantain treffeillä, kun kuuntelin miestä. Hän on tällä hetkellä hyvin väsynyt. Kuukauden työmatka rapakon taakse oli verottanut voimia ja hän nukkuu huonosti, osasyynä epämukava patja. Puhuimmekin varmaan kolmasosan treffeistä patjoista :) Itsekin olen juuri nyt stressaantunut ja väsynyt. Mies tuntuu oikealta, mutta en tiedä onko tämä juuri paras hetki kummallekaan tiiviimmän tapailun aloittamiseksi. Osittain mietityttää myös se, että miehen erosta on kuitenkin vasta reilu kaksi kuukautta.

Tiiviin tapailun aloittamisessa mietityttää sekin, että se on yllättävän energiaa vievää. Ihastuneena olet eräänlaisessa hyperventilaatio-tilassa. Et saa unta ja kaipaat toista. Jos samaan aikaan olet väsynyt ja kiireinen, niin lopputuloksena saattaa olla itsensä piippuun ajaminen. Kuulostanko kauhean järkiperäiseltä? :) Onko koskaan hyvää aikaa suhteen aloittamiseen?

Niin, ja minä mietin omaa rooliani. Kuinka aktiivisesti jaksan viedä asioita eteenpäin, ehdottaa tapaamisia tai olla ymmärtäväinen toisen väsymykselle. Jaksanko olla se vahvempi ja suhdetta eteenpäin vievä osapuoli? Tähän mennessä minä olen ollut aktiivisempi kuin hän. Se on tuntunut luontevalta kun olen ollut aidosti kiinnostunut ja koska miehen erosta on niin vähän aikaa. Jos hän olisi ollut kovin innokas, olisi tuntunut siltä, että hän on etsimässä laastaria. Minulla ei ole epäilystä, etteikö mies tutustuisi minuun mielellään ja olisi aidosti kiinnostunut. Hän on halunnut tavata heti kun tapaamisesta on ollut puhetta ja hän vaikutti pettyneeltä, kun parin tunnin treffien jälkeen, aloin tehdä lähtöä kotiin. Halasi ja puhui uudelleen näkemisestä.

Haluaisin vain välttää sen, että otan liian vastuullisen roolin suhteessa, vaikka eihän tässä nyt mistään suhteesta voi vielä edes puhua. Minun täytyy kuitenkin tiedostaa selkeästi oma käyttäytymiseni. Jos en halua olla tässä roolissa, niin minun on annettava toiselle tilaa lähestyä minua. Minulla on tästä asiasta selkeästi jonkinlaisia traumoja entisestä suhteestani. Mies tukeutui siinä hyvin paljon minuun ja minusta tuntui, että suhteen hoitaminen oli minun harteillani. En halua olla siinä tilanteessa uudestaan. Onneksi minulla on kokemusta myös suhteesta, jossa nämä asiat olivat hyvin tasapainossa.

En halua pelailla tai esittää vaikeastitavoiteltavaa, mutta luulenpa, että kiinnostukseni on välittynyt sen verran hyvin, että nyt hieman hengähtää ja keskittyä muuhun elämään. Annan hänelle tilaa ottaa askel minua ja kohti ja annan asioiden mennä omalla painollaan. Juuri nyt ei ole ehkä oikea hetki, vaikka ihminen olisikin oikea. En halua myöskään minkäänlaiseen hoivaajan rooliin. Jos toinen on väsynyt ja ehkä vielä toipuu edellisestä suhteesta, odotan mieluummin, että hän saa elämänsä tasapainoon.