Ajatuksieni virta

Minun on viime aikoina tehnyt mieli kirjoittaa oman alani asioista, sillä ne ovat täyttäneet ajatukseni enemmän ja enemmän ja ne innostavat tällä hetkellä paljon. Vaikka henkilöllisyyteni on hyvinkin helposti selvitettävissä, en kuitenkaan koe luontevaksi kirjoittaa työhöni liittyvistä ihtohimoista, sillä silloin google paljastaisi minut armottomasti. Voisin ehkä aloittaa toisen blogin, mutta nyt on tekeillä projekti, jonka myötä pääsen kirjoittamaan näistä aiheista muutenkin - maltan kai odottaa sinne saakka.

Sika mieheksi kirjoitti tänään postauksessaan siitä, miten hän jää blogitauolle, koska tuntee identiteettinsä olevan murroksessa. Olen itse kokenut blogikirjoittamisen jossain vaiheessa ahdistavaksi, on tuntunut siltä, kuin se määrittäisi, sen millainen olen. Erityisen ahdistavaksi olen kokenut kirjoittamisen sillloin kuin aiheet ovat pyörineet ihmissuhteiden ympärillä. On tuntunut siltä, kuin pöllyttäisin uudestaan ja uudestaan samoja pohjamutia, nämä ajatukset ovat harvoin tuoneet mitään uutta elämääni. Olen sisuuntunut ja raivostunut: minä en ole yhtä kuin ihmissuhteeni! Elämässäni on niin paljon muutakin. Siinä vaiheessa, kun blogikirjoittamisesta oli tullut keskeinen osa elämääni ja eräänlainen identiteettini jatke, itseilmaisun väline, ahdistuin entistä enemmän. Enkö kykene kirjoittamaan mistään muusta kuin miehistä tai miehettömyydestä. Tällöin vaihtui blogi ja blogin nimi, meni aikansa ennen kuin aiheet muuttuivat, ainakin suurimmaksi osaksi.

Minä en ole yhtä kuin ihmissuhteeni, minä en halua olla yhtä kuin suhteeni miehiin, sillä olen niin paljon muutakin. En halua, että blogini nimi tai ne aiheet, mistä olen suurimmaksi osaksi kirjoittanut määräävät sen missä asioissa ajatukseni pyörivät. Minä olen mitä Tänään Ajattelin. Siksi tämä blogi on sitä mitä on, sekalainen valikoima ajatuksia, jonninjoutavasta höpöttämisestä satunnaiseen syvällisyyteen. Joskus kirjoitan edelleen miehistä, sillä kyllä ajatukseni toki niissäkin asioissa välillä pyörii. Usein huomaan perustelevani itselleni valintojeni oikeellisuutta tai vakuuttavani itseäni, että elämäni on hyvää, pöyhkeilen, vaikka en yleismaallisten mittareiden mukaan niin menestynyt olisikaan. Muokkaan asenteitani, perustelen näkemyksiäni, tuomitsen, yritän ymmärtää itseäni. "Elämäsi perimmäinen tarkoitus on oppia olemaan hiljaa ja seuraamaan ajatustesi jatkuvaa virtaa turhia selittelemättä." Ajatusteni virta: olen ohjannut sitä uusille uomille, olen antanut sen muokata itse reittinsä, olen antanut virran viedä ja olen määrännyt suuntaa. Turhia selittämättä, mutta ei kuitenkaan selittämättä.