Ei hätää armon lukijat, en ole lipunut sinkkubloggarin auvoiseen parisuhdesatamaan tai laskeutunut planeetta poikaystävän muun elämän imaisevaan tyhjiöön. Daaliahin nettipulina jatkuu! Viestittelyt jäivät puolin ja toisin. Minä en vakuuttunut siitä, että miestä kiinnostaisi aidosti elämäni ja ajatukseni kroppani lisäksi ja mies ei tainnut haluta tässä vaiheessa vielä miettiä tällaisia asioita. Ei nyt hirveästi kirpaissut, kun hädin tuskin tunsimme toisiamme, mutta aika paljon opin tästä kokemuksesta. Opin, että seksin harrastaminen on aika radikaali asia sellaisen ihmisen kanssa, joka kiinnostaa keskivertoa enemmän ja sitä voisi yrittää vähän viivyttää. Muistin myös, miten tärkeää älyllinen yhteys on minulle ja ymmärsin, että olen varsin surkea näissä tunnepuolen asioissa ja asioista puhumisessa. Vähän siinä sain kuitenkin harjoitusta teidän avustuksella!
Koska minulla on kultakalan muisti ja kaksosen luonne, olen luonnollisesti ehtinyt kiinnostua jo kolmesta uudesta miehestä, tai lähinnä olen jutellut miesten kanssa sillä ajatuksella, että minkähänlaista miestä minä kaipaankaan. Minä en taida itseasiassa edes tietää, millainen mies on minulle on sopiva. Tapaan jatkuvasti erilaisia sinkkumiehiä työni ja harrastukseni kautta, ja kyllähän täällä netissäkin tutustuu uusiin ihmisiin. Tunnen kuitenkin olevani tuuliajolla sen suhteen, mitkä ovat ne ominaisuudet, joita olen etsimässä miehestä. Suomalainen vai ulkomaalainen, rauhallinen vai vilkas, röyhkeän itsevarma vai ystävällisen kohtelias, valmis vakiintumaan vai seikkailuja janoava, kulttuuri-ihminen vai tiedemies?
Koska en tiedä, mitä haluan, niin flirttaan kaikkien minua kiinnostavien miesten kanssa ja testaan viehätysvoimaani. Teini-ikäisenä en osannut lainkaan flirttailua ja parikymppisenä seurustelin, joten olen opetellut tätä jaloa taitoa oikeastaan vasta viimeisen kolmen vuoden aikana. Olen oppinut nauttimaan siitä ja ymmärtänyt flirttailun merkityksen: se on miehen ja naisen (plus LGBT) välistä peliä, jossa testataan älyllistä ja seksuaalista vetovoimaa, ja ehkä sitä minulle haastavaa tunnepuoltakin. Flirttailu ei velvoita ja siitä voi vielä kumpikin turvallisesti vetäytyä ilman sen kummempia sitoumuksia. Olen ihan hyvä flirttailussa, mutta mitä sen jälkeen pitäisi tehdä - en tiedä.
Joopa, joo. Nyt sitten voinkin siirtyä hyvällä omallatunnolla laadukkaiden tv-sarjojen äärelle!
Mjaa, että sellainen juonikäänne sarjassamme Daaliahin seikkailut miesten/poikien ihmeellisessä maailmassa (17. tuotantokausi?). Olihan tässä jo uutta jaksoa paukkumaissikulhu sylissä odotettukin; vähän vahtelua, kun on tullut pieni zombie-ähky viime aikoina *burp* & *röyh*.
VastaaPoistaMiksi pähkäillä eri miestyypien kanssa, kun voi ottaa ne kaikki yhdessä paketissa:
http://www.youtube.com/watch?v=kp5EH-dWM9c
Ei mulla tässä muuta. Nyt sitten voinkin sammuttaa valot ja alkaa ampumaan mörköjä. Välillä pitää vähän rentoutua, kun on tänäänkin taas kyräillyt duunissa tyttölapsille useamman tunnin.
Mun piti laittaa The Walking Dead tauolle, kun unen laatu alkoi kärsiä... :/
PoistaEi taida valitettavasti löytyä samassa paketissa tuota kaikkea, tai who knows.
Unenlaatu alkoi kärsimään? Mulla TWD aiheutti vain zombie-aiheisten unien lisääntymistä. Siinä sitten ammuskeltiin eläviä kuolleita yöt läpeensä. Olihan ne aika kuumottavia unia, mutta ei mitään painajaisia - oon vissiin vähän turtunut elävältä syömiseen.
PoistaSiis, kyllähän tollaisia miehiä on olemassa! Mulla on ihan osoitekin: Toiveajattelutie 3, 00000 Fantasialandia.
Toiveajattelulla eteenpäin siis!
PoistaMä oon jotenkin vanhemmiten herkistynyt kauhulle, tai ehkä en vaan ole katsonut tarpeeksi zombie-viihdettä.
Mjaa, mä oon taas vanhemmiten kyynistynyt ja turtunut. Nykyään on jo vaikeaa löytää pelottavia kauhuleffoja, tai mikä pahempaa, pelottavia kauhupelejä. Tosin tänä vuonna ZombieU -konsolipeli on saanut muutaman kerran kätöseni mukavasti hikoamaan. Kunniamaininnan saa TWD:n 3. kauden "Juostaan zombeja pakoon vankilan klaustrofobisessa kellarissa" -kohtaus.
PoistaTuohon jaksoon stoppasi mun katsomiset X/
PoistaMjaa, sun pitäs hankkia joku maskuliininen ja turvallinen mies, jonka kainalossa sitten ehkä uskaltaisit katsoa kauden loppuun. On sinkkunaisilla kyllä vaikeaa, kun jää laatusarjatkin katsomatta...
PoistaKas, tällaisiakin "helmiä" netistä löytyy:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=jk_R_D3GDE4
Hmm, ehkä nyt on kyllä parempi alkaa ampumaan niitä mörköjä, ennen kuin ammun itteni...
Ei kai sinun etukäteen tarvitse rajata, että millaista miestä haet - avoimin silmin ja mielin voit kohdata sellaisen, jonka kanssa pelittää kaikilla tasoilla.
VastaaPoistaYmmärrän, että pelkkä seksisuhde ei kiinnosta miehen kanssa, josta olisi saattanut olla elämänkumppaniksi.
Olet varmasti oikeasssa. Joskus vain tuntuu, että olisi helpompaa, jos tietäisi vähän selkeämmin mitä on hakemassa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen vähän liiankin avoin. Koska sosiaalisena ihmisenä tutustun helposti ja ihastun herkästi, en osaa oikein keskittää huomiotani kehenkään riittävän pitkäksi aikaa ja yrittää edistää kyseiseen mieheen tutustumista.
PoistaEi, ei tosiaan kiinnosta, se on itsensä kiusaamista. Selkeästi vääränlaisen ihmisen kanssa sellaista voi harkita joksikin aikaa.
Jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa, joka ei tiedä mitä on hakemassa. Koska käsitykseni tästä pariutumiskulttuurista on se, että vähän kaikki ovat sekaisin samalla tavalla. Naiset etsivät sitä herkkää ja hellää kovista, ja miehet jonkinlaista huoraneitsyttä. Toisaalta halutaan tuttua ja turvallista ja kuitenkin pitäisi olla jatkuvasti jännitystä ja säpinää. Nykymaailmassa miehet ja naiset eivät itsekään tiedä mitä he ovat ja mitä heiltä odotetaan, joten ei ole ihme miksi he eivät itsekään tiedä mitä he haluavat.
PoistaJoten on ihan turha murehtia. Asiat menevät niin kuin menevät ja go with the flow.
Juuh, omituiseltahan tuo pariutumiskulttuuri vaikuttaa. Onneksi se ei pahemmin kosketa elämääni, ja kaverikin ovat enimmäkseen jo löytäneet sen oman neitsellisen huoransa.
PoistaFiksu pointti, Sika, ja lohdullistapa hyvinkin.
PoistaOnkohan vika nimenomaan nykyajassa ja sen sekoittuneissa rooleissa, ja/vai onkohan ongelma nimenomaan kaupunkilaisten sinkkujen, kuten Indigo vihjasi? Kaupungeissa valinnanvaraa on liikaa ja aina voi siirtyä seuraavaan ihmiseen. Siiihen kun vielä lisätään korkeat odotukset, niin pariutuminen on nirsoimmilla kaupunkilaissinkuilla hankalaa. Jos asut pikkukylässä ja potentiaaliset kumppanit voi laskea yhden käden sormin, niin kummasti odotukset keventyy.
Hmph! Kyllä mä taidan kuitenkin vielä vähän itsesuggestion harrastamista jatkaa. :)
Niin, TWD:säkin se korealainen heppu on saanut hankittua itselleen aika mehukkaan eukon. Asiaa on saattanut auttaa se, että potentiaaliset kilpakosijat on pääasiassa läpimätiä (sic) miekkosia, joita naisessa kiinnostaa lähinnä tuoreet sisäelimet...
PoistaEi muuta kuin zombie-apokalypsia odottamaan niin johan Klönttikin kukistuu! :D
PoistaNoh, syinä on feminismi ja kaupungistuminen ja modernisaatio. Naiset eivät ole enää riippuvaisia miesten ylläpidosta, joten yhtä suurta syytä avioliittoon ei enää ole. Toisaalta, miehetkin tarvitsivat jonkun hoitamaan lapset ja kodin ollessaan töissä ylläpitääkseen perhettä, eikä sitäkään tarvita enää. Valtio antaa sossusta rahaa ja kenenkään ei oikeastaan tarvitse turvautua keneenkään selviytyäkseen hengissä. Naiset eivät tarvitse miehiä ja miehillä ei ole minkäänlaista paikkaa enää perheissä.
PoistaSitten tuli feminismi, joka halusi tehdä miehistä nössöjä. Ja nyt kun miehet ovat nössöytyneet, jäljellä on vain näitä epäseksikkäitä miesvaimoja tai sitten peterpanimaisia öykkäripelimiehiä, joita ei yksinkertaisesti vain kiinnosta muiden mielipiteet. Kumpikin on yhtä huono vaihtoehto miesvalinnaksi, mutta ei ole enää olemassa sellaisia terveellä tavalla sovinisteja perinteisiä miehiä. Ja samalla naisia on miehistetty, koska feminismin mukaanhan miesten ja naisten pitäisi olla samanlaisia. Jolloin meillä on länsimaisessa yhteiskunnassa miehekkäitä naisia ja naisellisia miehiä, joiden halut ja tarpeet eivät vain yksinkertaisesti kohtaa. Seksiä on enää vain leffoissa ja kirjojen kansissa.
Ja koska elämme tiukan individualistisessa länsimaisessa kulttuurissa, annamme paljon enemmän arvoa halujemme tyydyttämiselle kuin arvoille. Me arvostamme enemmän sitä mitä tunteita koemme ja mitä saamme tyydytettyä, kuin esimerkiksi instituutioita, kuten avioliittoa, perhettä tai edes parisuhdetta. Kuninkaalliset muutaman vuosisadan takaa olivat paljon viisaampia kuin nykyihmiset. Vallalla oli tuolloin ajatus, että avioliittoa ei voi perustaa tunteiden varaan, koska "tuhannen päivän hulluus", eli intohimo, tulee aina päätökseen.
Eli kuten huomaamme tästä kaikesta, ei yksittäinen henkilö mahda koko systeemille mitään. Itse yritän olla siis murehtimasta koko asiaa, koska koko systeemi taitaa olla aika vihtorimatti. On yksinkertaisesti turhaa taistella tuulimyllyjä vastaan, joten itse ainakin olen ottanut asenteen, että niin kauan kuin rommia, relevanttia luettavaa ja rautaa salilla riittää, kaikki on hyvin.
Luulin hetken lukevani Laasasen blogia...
PoistaPS
Läsnäoloni on selkeästi alkanut vaikuttamaaN tämän blogin värimaailmaan.
Oho, tiukkaa analyysia sunnuntai-iltaan.
PoistaSuomalaisistakin kuitenkin melkein 90% menee loppupeleissä naimisiin eli parisuhteen ja avioliittoinstituution kaipuun on meissä edelleen vahvana. Tilastoja: http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-07_004.html?s=0
"terveellä tavalla sovinisteja perinteisiä miehiä" :D Auts, auts. Nyt joudut kyllä määrittelemään tarkemmin mitä tarkoitat tällä?
Miespuolisilla kuninkaallisillahan ei ollut hätäpäivää kun asiaan kuului rakastajattarien ja jalkavaimojen ylläpito. Oli siis yksi hailea kenet meni naimaan, kunhan tämä pyöräytti muutaman poikalapsen ja kuului sopivaan sukuun. Kuninkaallisilla naisilla olikin rankempaa. Mies ei rakastanut tai välittänyt, mutta rakastajaa ei saanut ottaa, ettei lapsella olisi väärää isää. Feminismille ollut tarvetta!
Indigo, Winter is Coming
PoistaNiin, nyt olisikin oiva aika pistää Valtaistuinpelin kolmas kausi pyörimään, mutta kun on se zombie-ähky ja siinä on nyt kuitenkin niitä "jääzombeja". Hmm, ehkä mä vaan ammun mörköjä. Tässä olis vielä tunti tai pari aikaa ennen tutimaan menoa.
PoistaEi tämä ole pelkästään Laasasta, vaan sosiologiaa. Tosin sosiologit puhuvat sukupuolisopimuksesta ja yhteiskuntasopimuksesta.
PoistaTerveellä tavalla sovinistiset miehet ovat juuri niitä, joista naiset pitävät. Tarpeeksi maskuliininen, jotta kumpikin tietää kumpi se mies suhteessa on, mutta ei kuitenkaan liian maskuliininen ollen pelkkä sikailija.
Näyttäähän se suurin osa suomalaisista tosiaan olevan naimisissa ainakin kerran. Mutta jostain syystä muutaman vuoden naimisissaolon jälkeen koko avioliitto lupauksineen näyttää menettävän täysin merkityksensä. Siitä taas kertovat avioerotilastot, sekä myös omat kokemukseni avioliitossa elävistä ihmisistä.
Ja menneiden aikojen ihmisistä täytyy muistaa se, että siinä missä naiset olivat sidottuja keittiöön, miehet olivat maihinsa ja metsiinsä. Naiset saivat kuitenkin ylläpidon, koska miehet olivat valmiita kuolemaan sen puolesta. Mielestäni systeemi on hyvinkin tasa-arvoinen, tosin ei missään muotoa sovellettavissa nykypäivään. Eikä niillä kaikilla aatelisillakaan ollut rakastajia, eikä meno ollut kuin ranskalaisessa bordellissa, koska hyvin monet aateliset olivat tiukan hartaita uskovaisia ja helvettiin joutumiseen uskottiin oikeasti.
Mutta pointtini on kuitenkin se, että nykypäivänä pelataan nykypäivän säännöillä ja entisaikaan entisajan säännöillä. Ei kyse ole moraalista, eikä siitä kumpi muka olisi parempi systeemi, koska ajat ovat niin erilaiset. Sinällään on aivan turha jossitella mikä on oikein ja mikä väärin, koska asiat ovat nyt näin ja sen pituinen se. Se täytyy ymmärtää jos välillä ihmettelee miksi tämä pariutumiselämä tuntuu olevan niin sekavaa.
Niin noh, Laasanenhan on sosiologi. Siis kaikki olisi hyvin, jos miehet olisivat terveesti sov...maskuliinisia? Siis ei mitään sikailijoita, mutta ei myöskään mitään nysveröitä? Tavallaanhan tuo näkyy tämänkin blogin kirjoittajassa; ollaan niin uranaista, mutta sitten kuitenkin toivotaan sellaista vielä maskuliinisempaa mies, jonka seurassa voisi alkaa rauhassa subeilemaan.
PoistaNoh, älähän kuitenkaan lyö Daaliahia. Jotenkin minua on alkanut nyppimään yksilöiden syyttely, koska kuitenkin yhteiskunta tuottaa tietynlaisia yksilöitä. Joten esimerkiksi väittely siitä, että pitäisikö naisten alentaa kriteereitään, on aivan turhaa, koska homma ei vain mene niin, että naiset ykskaks toteaisivat, että vitsit me ollaan niin väärässä. Se vaatisi myös miehiltä melkoisen määrän toteamista, että täytyisi miehistyä. Ja kumpaakaan ei tule tapahtumaan nykyisenlaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
PoistaJäin miettimään, voiko mies olla terveellä tavalla sovinistinen. Sana sovinistinen viittaa siihen, että jompikumpi sukupuoli pitää itseään toista parempana. Maskuliinisuudessa on parempi kaiku, koska siinä korostuu miesten ja naisten väliset erot ei paremmuus. Se, että mies pitää itseään naista pätevämpänä ja parempana on kategorisesti epäviehättävää. Mutta miten olla maskuliininen ilman sovinistisuutta? Siinä on monella miehellä oppimista mielestäni! Mitä on terve maskuliinisuus?
PoistaOlen vain pelinappula yhteiskunnallisessa sukupuolisekamelskassa :D Ai kun kiva, mutta kiitos kun puolustit.
Ainahan pariutumisessa pyrkii hieman omaa tasoaan korkeammalle, niin miehet kuin naiset. Nyt alan minäkin kuulostaa Laasaselta...
Indigo, alan subeilemaan heti kun tulee kohdalle se terveen maskuliininen miesyksilö!
PoistaMe ollaan kaikki vain nappuloita. Ei sille mitään voi. Tosin, modernissa maailmassa valinnan mahdollisuudet ovat huomattavasti suurempia kuin ennen. Mutta täytyy myös vastuunsa kantaa omista valinnoistaan.
PoistaJa mikä helvetin yhteiskuntafilosofian puuska minuun iski. Tämähän on tällaista saamarin saarnaamista jo.
Ja tuon terveen sovinismin idean oikeastaan keksin naisten omista puheista. Monen naisen suusta kun olen kuullut, että he haluavat katsoa miestä ylöspäin tietyllä tavalla. Mitä muuta se voisi olla kuin sovinismia? Nainen haluaa olla tietyllä tavalla se heikko osapuoli parisuhteessa ja mies on se maskuliininen tosimies. Kysyisin vain, että mitä muuta se voi olla kuin sovinismia?
Sovinismi voi olla tervettä sillä tavalla, että se rajoittuu koskemaan vain tiettyä elämän osa-aluetta, eikä sitä pitäisi ajatella kaikenkattavana ja läpitunkevana elämänfilosofiana.
Sika saarnaa X-p
PoistaNainen haluaa katsoa miestään ylöspäin, se on totta, mutta silloin sitä kutsutaan ihailuksi, ei sovinismiksi. Jos mies ylentää itseään naista alentamalla silloin siirrytään sovinismiin.
Nainen haluaa, että hänestä pidetään huolta ja häntä tuetaan ja että hänen vahvuuttaan arvostetaan. Sitä kutsutaan kumppanuudeksi, ei sovinismiksi.
Nyt Daaliah saarnaa...
Kulttuurin ja biologian pieniä sätkynukkeja oomme kaikki
PoistaOomme kaikki
Siiiinä ja miiinä
Siiinä ja miiinä
En mä neitiä lyönyt, totesin vaan sen tilanteen biologian, kulttuurin ja eksän kasaamien odotusten ristipaineessa. Voi pientä.