Vakaus

"Tulossa pääkaupunkiseudulle lähiaikoina?", kysyy Nuori Kolli aamuisessa tekstiviestissään. Ei, en ole tulossa. Enkä tiedä milloin tulen seuraavaksi. En tiedä, onko sinulla enää roolia elämässäni. Tarvitsenko sinua enää, välivaihetta?

Ystäväpiirini pääkaupunkiseudulla on hajoamassa. Yllättäen minä olin se, joka lähti ensimmäisenä. Toinen on lähdössä muutaman päivän päästä Berliiniin, pysyvästi, rakkauden perässä. Kolmas etsii töitä Torontosta muuttaakseen sinne kumppaninsa luokse. Neljäs on muuttamassa, koska Suomesta ei ole löytynyt sopivaa miestä. Ystävystyimme lähes kaksi vuotta sitten, jolloin olimme kaikki välivaiheessa, etsimässä itseämme. Hengasimme yhdessä kuin teinit, kokeilimme rajojamme ja puhuimme elämästä ja mitä siitä haluamme. Joillakin meistä elämä on muuttunut paljonkin, rakkaudessa ja työelämässä.

Elämäni on asettunut uomiinsa. Olen saavuttanut sen mitä haluan urallani ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Kuitenkin rakkaus on se todellinen perusta ihmisen elämässä. Sen vuoksi muutetaan maasta toiseen ja jopa maasta pois. Minä olen nyt niin valmis kuin nainen voi olla uudelle suhteelle. Olen nuollut haavani ja seikkaillut riittävästi, pönkittänyt naisellista turhamaisuuttani ja itsetuntoani nuorten miesten huomiolla ja todennut, että nyt ehkä olen kokeillut riittävästi.

Tänään tapasin miehen kukkulan juurella. Hän on se lihaksikas, älykäs mies, josta kirjoitin aiemmin. Nousimme kukkulan laelle ja katselimme maisemia ja juttelimme niitä näitä. Turku näytti kauneimmat puolensa ja aurinko värjäsi taivaanrannan utuiseksi. Miehen kanssa oli helppo jutella, paljon helpompi kuin netitse. Netissä hän ei kertonut juurikaan mitään itsestään tai kysellyt minulta mitään, mutta tavatessa hän oli sosiaalinen ja avoin. Osa ihmisistä ei varmaankaan vain halua levitellä tietoja itsestään netissä. Mies on todella tykästynyt siihen, miltä näytän, oli jo kuvien perusteella ja nyt sanojensa mukaan, tapaamisen myötä vielä enemmän. Itse tykästyin miehen luonteeseen entistä enemmän, tasapainoisuuteen ja positiivisuuteen. Hänen elämänsä on kunnossa ja hän pitää huolta itsestään. Hän pitäisi huolta myös minusta, sen tiedän. Olisiko nyt sen aika? Läheisyyden, tuen, huolenpidon? Vakauden?