Treffejä odotellessa..

Tänään treffit ja olo ei ihan hehkein. Alla kahden viikon sairastelut ja eilen alkaneiden kuukautisten myötä olen kärvistellyt helvetillisten kramppien kourissa ja nukkunut viime yön huonosti. Oon aina pitänyt kuukautisia luonnon rangaistuksena siitä, ettei ole hedelmöityttänyt itseään. Seurustelussa ois se hyvä puoli, että silloin "pitäisi" syödä e-pillereitä, jotka veisi nämä kivut pois - tai sitten voisi harkita sitä perheenlisäystä.

Joka tapauksessa, kivaa päästä tapaamaan tämä mies. Hän on nyt ehtinyt soittaa minulle kolme kertaa ja täytyypä sanoa, että soittaminen mailien tai viestien lähettämisen sijasta, antaa todella hyvän vaikutelman. Tietyllä tapaa netti ja kännykät on tehnyt deittailusta jotenkin etäisempää, ennen vanhaan oli pakko joko soittaa tai mennä tapaamaan. (Vaikken noina aikoina oo deittailutkaan.) Mun laastarimies oli ihan huippu, kun se aina soitti, vaikka asuttiin eri maissa, itseasiassa eri maanosissa.

No mutta, nyt töihin, jotta ehtii sitten puurnata itseään ennen treffejä!

Naimanaamat?

Näyttelijät Ben Affleck ja Jennifer Garner

Oletteko huomanneet, että pariskunnat ovat usein samannäköisiä? En tarkoita nyt pukeutumista tai hiusten väriä vaan kasvonpiirteitä. Olen tätä ennenkin pohtinut, mutta tämä huominen deitti toi asian taas mieleen.  Jäin nimittäin ihmettelemään, miksi tämä mies minua nyt niin kuumottaa.

Olemme puhuneet puhelimessa pari kertaa ja pidin miehen äänestä, mutta oikeasti kiinnostukseni heräsi valokuvan nähtyäni. Mies on mielestäni erittäin hauskannäköinen ja sitten tajusin, että meillä on paljon samoja piirteitä. Samanlainen hymy, korkeat poskipäät, suhteellisen pienet silmät ja vahva leuka. Ehkä mies onkin komea nimenomaan minun silmissäni.

Tätä asiaa on julkkijuorusivujen vertailukuvien lisäksi tutkittu ihan tieteellisestikin ja näissä tutkimuksissa on todettu, että vanhan kansan sanonnalla "naimanaamaat" on vinha perä. Meitä kiehtoo sekä itsemme että vastakkaista sukupuolta edustavan vanhempamme näköiset ihmiset. Tutkimusten mukaan alamme myös vanhemmiten näyttämään enemmän ja enemmän puolisoiltamme ja tähän saattaa vaikuttaa puoliskon kasvonilmeiden apinointi.

Miksi samanlaiset kasvot viehättää ja miksi päädymme helpommin suhteisiin tällaisten ihmisten kanssa? Oma teoriani on se, että tutut kasvot herättävät luottamusta. Ja mikään rakkaussuhdehan ei lähde käyntiin ennen kuin jonkun tason luottamus on saavutettu. Samanlaiset kasvot saattavat siis toimia jonkinlaisena buustaajana rakastumisessa.

Näyttelijät Peter Sarsgaard ja Maggie Gyllenhaal

Kipeä tarve

Tiedättekö milloin miestä takuuvarmasti kaipaa? Kuumehorkassa infuenssan korvissa, kun sängystä nouseminenkin tuottaa tuskaa... Silloin ajatus siitä, että olisi joku tekemässä ruokaa ja käymässä kaupassa, on melkoisen pinnalla!

Shoppailusta

Tänään ajattelin kirjoittaa shoppaamisesta. Lähinnä sellaisesta semi-kriittisestä tunne-elämän näkökulmasta. Minulla on tällä hetkellä melkoisen tiukka budjetti ja joudun miettimään tarkasti omat hankintani - tarvitsenko tätä asiaa välttämättä ja voinko saada sen halvemmalla jostain.

Olen ollut aiemmin todella höveli rahankäyttäjä. En ole pistänyt rahaa vaatteisiin tai parturikäynteihin, mutta matkustamiseen ja ulkona syömiseen sitäkin enemmän. Aiemmin ostoksia saattoi tehdä myös itseään piristääkseen - varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena tähän saattoi sortua helposti. Sillä ostettavalla tavaralla (tai matkalla) yritti piristää itseään - edes vähäksi aikaa. Mietinkin, että kuinka monen naisen kohdalla shoppailun perimmäinen tarkoitus on jonkinlainen tunne-elämän aukon paikkaaminen?

Ostin tänään aivan ihanan vyön. Sen ostaminen tuntui jotenkin extra-hienolta, kun en ostanutkaan sitä päähänpistona vaan mietin useamman päivän, onko minulla varaa siihen ja mistä voisin nipistää, että rahat riittäisivät siihen. Tuli sellainen olo, että se oli ansaittu.

Toisaalta, meissä naisissa on kyllä myös tietynlaista keräilijäluonnetta paljonkin jäljellä menneiltä ajoilta. Shoppailun voikin nähdä eräänlaisena nykyversiona marjojen ja yrttien keräilylle. Vähän niinkuin urheilussa kilpailemisen voi ajatella olevan korvike miehen taistelu- ja metsästystarpeelle. Tänään Helsingissä oli Siivouspäivä, jolloin kuka tahansa pystyi pistämään katukirppiksen pystyyn. Teinkin aika mainiota löytöjä ja rahaa kului 5 euroa. Kirpparit onkin hyvä tapa toteuttaa tuota keräilijäluontoaan ilman, että budjetti heittää häränpyllyä. Voihan noilla kirppariostoksilla vähän tuota tunne-elämäänsäkin paikkailla - liekö niin pahasta sekään.

PS: Eiliset treffit siirtyi tiistaille, kun mies tuli kipeäksi. Oli jotenkin tosi suloista, että mies soitti tämän kertoakseen viestin sijasta. Miehen ääni aiheuttaa minussa sellaista hyrinää, että odotan tapaamista entistä innokkaammin.

Jotain ilmassa...

Vau, tulevan lauantain deitti soitti minulle ja olipa outo kokemus. Hyvällä tavalla outo. Mies, jolla vaikuttaisi olevan kaikki palikat paikallaan ja olevan valmis suhteeseen. Kunnon mies. Odotan treffejä.. hmmm..  pitkästä aikaa.. innolla.

Miksin haluan suhteen, miksi haluan miehen. Mietitäänpä nyt.

1. Kaipaan kumppanuutta, jotakuta, johon voin turvautua kun olen stressaantunut ja väsynyt ja jotakuta, joka turvautuu minuun.
2. Kaipaan miehen läheisyyttä ja sitä, miten toisen kosketus rentouttaa ja lohduttaa.
3. Kaipaan ystävää, jolle kertoa päivästäni ja joka välittää siitä, mitä minulle kuuluu. (Ok, tämä ei nyt ole hirveän suuri tarve, kun on sisko ja ystävät)
4. Kaipaan kannustajaa.
5. Kaipaan kokkailu- , lenkkeily- ja kulttuuririentoseuraa.
6. Haluan perustaa perheen. Apua, en ole ikinä sanonut tuota ääneen... nyt kyllä!

Ja kohta olisi treffit tämän toisenkin kunnollisen oloisen miehen kanssa. Tärppäisköhän jomman kumman kanssa?  :)

Good men and other fairytale creatures

Hyvä mies ja hyvä parisuhde - tämän postauksen aihe. Olen ollut aika kriittinenkin parisuhteen suhteen, mutta ehkäpä olisi paikallaan antaa mahdollisuus myös toisenlaisille ajatuksille.

Kaikki suhteet ei ole kovinkaan toimivia, kaikki miehet ei ole suhteen arvoisia. Mutta jos totta puhutaan, lähipiirissäni on lukuisia esimerkkejä onnellisista parisuhteista ja hyvistä miehistä.

Muutin jonkin verran nettideittiprofiilini tekstiä. Kerroin enemmän siitä, mitä toivon parisuhteelta, omista arvoistani ja jätin kokonaan pois sepustukset omasta ihannemiehestäni. Ja totta tosiaan, aloin saada yhteydenottoja hieman erilaisilta miehiltä. Sellaisilta kunnollisen oloisilta.

Millainen sitten on kunnon mies? Huomaavaisuus on varmaan se ykköspiirre. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, hänellä on energiaa ja halua ottaa muut huomioon. Töykeähköt miehet ovat niin epävarmuuksiensa peitossa, että kaikki mitä hän tekee ja sanoo liittyy tavalla tai toisella hänen oman egonsa pönkitykseen. Naisten dissaaminen on tästä varmin merkki ja yleinen epäystävällisyys.

Miehen kohteliaisuus puree minuun todella hyvin. Se herättää kunnioitukseni ja ihailuakin, sillä koen itseni toisinaan hieman kömpelöksi toisten huomioonottamisessa. Huomaavainen mies herättää minussa halun olla parempi ihminen. Hassua kyllä, tunnen useamman pariskunnan, jossa nimenomaan mies on se kohteliaampi ja huomaavaisempi osapuoli ja tavallaan pehmentää sen ehkä vähän kulmikkaamman puoliskon ominaisuuksia. Ehkä minullakin on siis toivoa löytää tällainen mies :) Voihan se olla, että kovin hyväkäytöksinen mies saattaa tuntea vetoakin vähän suorasukaisempaan naiseen. Ying ja Yang - tai jotain.

Huomaavaisuus ja kohteliaisuus. Nämä on hyvä pohja kunnioitukselle, joka on minusta onnellisen parisuhteen perusta. Hmm..hmmm... kyllä tällainen suhde minulle voisi kelvata :)

Läheisyyden kaipuusta

Kun on ollut pitkään sinkkuna, sitä alkaa jo unohtaa miltä toisen ihmisen läheisyys tuntuu. Siksi sitä ei oikein osaa kaivatakaan. Olen nyt viime päivinä yrittänyt muistella ja palauttaa mieleen, miltä miehen kosketus tuntuu.

Tuo läheisyys ja hellyys on vähän sama juttu kuin suklaan syönti. Jos sen makuun pääsee, niin on saatava lisää ja lisää. Ja jos on pitkään syömättä, niin ilmankin pärjää. Mutta kaipa on oltava jonkinlainen kaipaus, jotta muutosta voisi tapahtua. Jos on täysin tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan, niin no, silloin ei muutosta kaipaa. Mutta voihan sitä myös odotella, että joku tulee ja tarjoaa suklaapalan :)

Olin viime viikonloppuna seurueessa, jossa oli kolme sinkkunaista ja yksi sinkkumies. Oli hassua, miten meistä juuri seurueen miespuolinen valitteli eniten läheisyydenkaipuutaan ja ihmetteli sitten meidän naisten "kylmyyttä". Tuota hellyydenkipeää kuunnellessa sitä sitten alkoi muistumaan mieleen pieniä etiäisiä. Halaukset, suudelmat, kädestä pitäminen, "cuddling"...

Henkinen yhteys, fyysinen yhteys - nämä menevät niin käsi kädessä. Ensin olisi hyväksyttävä se mies kumppaniksi ennen kuin voi päästää niin lähelle. Olisinkohan nyt jo valmis? Ottamaan jonkun elämääni?

Treffit numero 18 on sovittuna lauantaille. Nämä on täysin puhtaat sokkotreffit. Ei olla kirjoiteltu ollenkaan. Profiilin ja kuvan perusteella ihan kelpo mies. Pitkä, 35-vuotias, yrittäjä, hauskannäköinen. Voisikohan näitä treffejä yrittää edes jotenkin jännittää? Yrittää löytää itsestään sitä teini-ikäisyyttä kun kaikki vastakkaiseen sukupuoleen liittyvä oli niin jännittävää ja uutta. Kun oli jotenkin herkempi ja avoimempi.

Toinen mies, jonka kanssa olen vasta kirjoitteluasteella, vaikuttaa todella kivalta.  Huomioonottavalta, hauskalta, aidolta ja siltä, että hän on sinut itsensä kanssa. On sellainen olo, että hänen kanssaan olisi mukava kirjoitella vähän pidempään ennen tapaamista ja tutustua jo etukäteen. Mutta kuvaakaan en ole vielä nähnyt. Voisi olla kyllä olla ihan hauska mennä treffeille ilman, että tietää, miltä toinen näyttää. 17 treffin jälkeen vain kolme kertaa miehen ulkonäkö on ollut täysi turn off, joten ei se näköjään ole kovin tärkeää minulle.