Muutoksia

Vajaan kuukauden seurustelun jälkeen havaittuja elämänlaadullisia parannuksia:

1. En roiku enää netissä kaikkia iltoja.
2. Menen ajoissa nukkumaan.
3. Jos en ehdi itse kaikkea arjessa, toinen auttaa: pesee oma-aloitteisesti pyykkisi, käy kaupassa, auttaa mööbelin kotiin saamisessa jne.
4. Saan paijailua ja hyvää seksiä.

Stressiä aiheuttaa:

1. Aikataulujen miettiminen: miten paljon omaa aikaa ja miten paljon yhdessä.
2. Tavarat on välillä väärässä kämpässä.
3. Anoppikokelaan tapaaminen viikonloppuna

Barbiturate Love

Jos viikonlopun jälkeen ahdisti, niin eipä ahdista enää. Olen kyllä niin pihkassa. Mies on huomaavainen, seksikäs, hassu ja kaikkea muuta mahdollista. Seksi on niin hyvää ja paranee vain. Luulisi joutuvansa tekemään kompromissin jollain alueella, kun hyvä tyyppi tulee kohdalle, mutta ei, tätä miestä voisin panna lopun ikääni. Hmm... ketkäs tutut tätä blogia lukikaan... :p

Barbwire Love

Uuden suhteen aloittaminenko yhtä pumpulia ja pilvilinnaa? Jälleen joudun toteamaan, että ei todellakaan. Syväsukellus rakkauden tunteisiin tarkoittaa myös epävarmuuden karikoihin törmäämistä ja omien rajojen väkivaltaistakin määrittelyä. Missä kulkevat rajani siitä mitä minulle voi sanoa ja kuinka kanssani voi käyttäytyä? Tätä ollaan venkslattu muutamaan asiaan liittyen parin päivän aikana. Miehen suusta hyppäsi muutama sammakko, jotka osuivat arkaan paikkaan ja itse tein jotain, mikä herätteli miehen ahdistuksen tunteita edellisestä suhteesta. Pystyttiin puhumaan niistä aika hyvin, mutta miehen sammakot jäivät vielä takaraivoon kurnuttamaan, enkä tiedä, pystyinkö kommunikoimaan riittävän selkeästi, että ne olivat asiattomia ja etten osannut ottaa niitä huumorilla. Miehelläkin varmasti menee aikansa, että hän luottaa siihen, että ymmärsin, mitä hän kertoi minulle ja etten tule enää tekemään niin kuin tein.

Suhteen alkuajat on testaamisen aikaa ja väitän, että niin on kaikissa suhteissa. Silloin kokeillaan tiedostaen ja tiedostamatta, kuinka pitkälle toinen on valmis joustamamaan. Emme me tee sitä pahuuttamme vaan koska suhteen luominen on aina neuvottelemista ja määrittelemistä: kuka minä olen ja kuka hän on? Kuinka voin olla mahdollisimman oma itseni ja samalla ottaa huomioon toisen tunteet, toiveet ja tottumukset. Olenko ottamassa jonkin roolin, jota en halua ottaa.

Jossain vaiheessa eilen ahdisti niin, että olisi tehnyt mieli karata. Rakastuminen on raastavaa.

Ane Brun feat Teitur: Rubber & Soul

Formula

Luulenpa, ettei minulta lopu blogitekstit kesken, vaikka olenkin vaihtamassa suhdestatusta. Ylianalysoiva ja tarkkaileva (myös itseäni) mieli on ja pysyy. Nyt jäin pohtimaan, keihin ja milloin rakastumme. Luin vähän aiheesta ja artikkelit tuntuvat vahvistavan omat tuntemukseni: rakastumme ihmiseen, jonka koemme samanlaiseksi, mutta samalla itseämme täydentäväksi, hetkenä, jolloin kaipaamme elämäämme muutosta.

Voin allekirjoittaa yllä kuvatun. Olen rakastumassa ihmiseen, jolla on hyvin paljon yhteistä kanssani: samantyyppinen sosiaalinen tausta, samanlainen koulutustaso, samantyyppiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet, reflektoiva mieli, keskustelevuus ja avoimuus. Meissä on myös eroja, jotka taidamme kokea toisiaan tukevaksi. Minä olen extrovertimpi, seikkailunhaluisempi ja menevämpi. Mies on omiensa sanojensa mukaan sosiaalinen jännittäjä. Hänelle voi olla helpottavaa löytää kumppani, jolle sosiaaliset tilanteet, uusien ihmisten kohtaaminen ja yllättävät olosuhteet ovat vaivattomia ja joka voi ottaa niistä vastuun. Voin myös houkutella hänet kokeilemaan uutta. Mies taas on minua herkempi ja mutkattomampi tunteidensa ilmaisemisessa. Minun on ollut vaikea puhua tunteistani parisuhteessa ja koen helpottavaksi sen, että toinen klaaraa tämän puolen ja osaa johdatella minut siihen. Muutosta meistä on varmasti kaivannut molemmat oltuamme niin pitkään sinkkuina.

Olen nyt saikulla. Flunssa menköön pian ohitse. Ei tässä ehdi sairastamaan!

Toisella puolella

Etteikö tuoreesta suhteesta löytyisi valittamisen aihetta? Aion todistaa tämän vääräksi. Mies on ihana, yhdessäolo on ihanaa. Mutta onhan se myös ihan hemmetin intensiivistä. Yhteisen viikonlopun jälkeen olet rättipoikkiväsynyt unen puutteen ja ignooratun taudinpoikasen vuoksi. Yhdessä ja erikseen vietetyn ajan suhde onkin varmaan yksi kinkkisimpiä asioita uuden suhteen alkaessa. Haluaisit olla yhdessä koko ajan, mutta on myös hoidettava omia asioita ja levättävä. Onneksi meitä on kaksi yhtä väsynyttä.

Hurjan nopeastihan nämä asiat voivat tapahtua. Laitoin ensimmäisen viestin miehelle tasan kaksi viikkoa sitten, viikko sitten tapasimme ensimmäisen kerran, nyt kumpikin on poistanut oma-aloitteisesti profiliinsa nettidettipalvelusta. Tämä on nopeasti ottaen huomioon, että kumpikaan meistä ei ole seurustellut vakavasti viiteen vuoteen.

Tulee olemaan jännittävää seurata omia ja toisen kokemuksia ja tunteita. Miten suhde etenee, kun kumpikaan ei ole keskenkasvuinen, epävarma teini tai kaksikymppinen ja kumpikin on ehtinyt oppia elämästä ja suhteista yhtä sun toista ja valinneet toisensa nopeasti ilman sen kummempia pelailuja. Ennustan vähäistä draamaa :p

Koti

Daaliah on nyt umpirakastunut. Kadunkulmassa hyvästiksi suudellen -, sielunkumppaninsa löytäneenä -, en ole koskaan ennen tuntenut näin -rakastunut.

Falling

Olen yksin toimistolla ja on vaikea keskittyä töihin. Olemme ehtineet tavata neljässä päivässä kolme kertaa ja tapaamme jälleen huomenna. Tapaaminen on helppoa kun välimatkaa on vain reilu kilometri. On vaikea kuvata tätä olotilaa; se on pientä nipistystä vatsan pohjassa, läikehtivää lämpöä rintalastan kohdalla.

Keskiverraton

Lupasin kertoa hieman lisää miehestä seuraavien treffien jälkeen, joten pidetään nyt lupaus, koska kakkostreffit oli yllättäen jo eilen. Voin Indigon, Possun ja muiden mieslukijoiden ihmetykseksi kertoa, että kyseessä on ihan keskiverto suomalanen mies: pituudeltaan, ammatiltaan, ulkonäöltään jne. Tavallinen muttei tylsä, ja tällä kertaa vain kolahti, mitä ilmeisemmin kummallakin. Mutta en kerro tai manaile nyt sen enempää.