Parisuhde - suuri huijaus?

Kaivan hautaa itselleni tai pikemminkin makaan haudan pohjalla ja annan haudankaivajan heitellä rauhassa multia päälleni. Tulen olemaan pulassa graduni kanssa, koska niin paljon on vielä tekemättä. Miksi en ole ahkerampi? Miksei minulla ei ole parempi keskittymiskyky? Miksi huijaan itseäni? Uskottelen päivästä toiseen, ettei tässä ole kiire vielä ollenkaan. Koska minulla ei ole kiire, voin aivan hyvin juhlia valomerkkiin asti. Koska minulla ei ole kiire, minun ei tarvitse kieltää itseltäni mitään.

Itsensähuijaaminen on taidetta, mutta niin on myös toisten ihmisten. Viime aikoina olen törmännyt useisiin tilanteisiin, ihmisiin ja keskustelunaiheisiin, jotka ovat ilmentäneet tavalla toisella huijaamista parisuhteessa. Näiden aiheiden pohtiminen on saanut minut tiedostamaan entistä vahvemmin, että parisuhde ja sitoutuminen pelottaa minua. Pelkään, että parisuhteesta muodostuu kulissi, jota pidetään pystyssä väen väkisin vaikka tuntuu pahalta. Pelkään, että parisuhde on suurta huijausta, jossa kaksi ihmistä vakuuttelee itselleen ja toisilleen onnellisuutta, vaikka suhde tuntuu vankilalta.

Kaverini vei kotiinsa miehen, joka yhdessä vietetyn yön jälkeen kertoi olevansa naimisissa ja kahden lapsen isä. Ei ollut kuulemma ollut seksiä pitkään aikaan. Töissä isän firmassa ja ainoa henkireikä on harrastus. Alle kolmekymppinen mies, joka on mennyt naimisiin ilmeisen nuorena ja tehnyt lapsetkin heti siihen perään. Kaikki kunnossa, mutta ei kuitenkaan. Pettäminen on syvältä, mutta toisaalta ymmärrän, että miestä on alkanut ahdistamaan. Hänellä on koko paketti valmiina ja hän on täyttänyt kaikki odotukset, mutta sitten suhde puolisoon ei toimikaan ja alat ajatella: olenko lopun ikääni jumissa seksittömässä suhteessa? Et halua heittää kaikkea poiskaan ja ainoa ratkaisu, minkä keksit, on pettäminen. Petät puolisoasi ja petät itseäsi, jotta kulissit pysyvät pystyssä ja suuri huijaus ei paljastu.

Mitä vaihtoehtoja miehellä olisi ollut? Hänellä olisi niinkin pelottava vaihtoehto, kuin nostaa kissa pöydälle puolison kanssa ja parisuhteensa onnellisuuden kyseenalaistaminen - ja ehkäpä ratkaisujen löytäminen. Pettäminen oli hänelle keino väistää todellisuus ja sen kohtaaminen. Keskustelimme harrastukseni puitteissa siitä, pitäisikö aviorikos kriminalisoida. Ehkäpä pitäisikin. Jos puolisolla olisi mahdollisuus syyttää puolisoa pettämisestä ja pettäjällä riski tulla rangaistuksi, useampikin saattaisi pettämisen sijasta etsiä muita ratkaisuja tilanteeseen. Mutta huijaaminen on usein niin paljon helpompaa, etenkin parisuhteessa, jossa et haluaisi satuttaa toista, etkä haluaisi horjuttaa suhdettanne, sillä tottahan toki parisuhde tuo onnen. Aina.

Ajatuksia on herättänyt myös parin kaverin ja tuttavan suhteet, joissa ei selvästikään voida hyvin. Mies on kummassakin ilmaissut selkeästi joko sanoin tai elkein, ettei kykene sitoutumaan. Kuitenkin suhteessa rimpuillaan eteenpäin. On ollut absurdia olla kahdessa illanvietossa, jossa näiden sitoutumiskyvyttömien miesten tyttöystävät vetää hirvittävät överit, ikäänkuin miestä testatakseen tai ehkä vain pahaa oloaan purkaakseen. Tällaisissa suhteissa kumpikin osapuoli huijaa itseään ja kumppaniaan. Sitoutumishaluinen elättelee toivoa toisen mielenmuutoksesta ja sitoutumiskyvytön huijaa läsnäolollaan toisen rakkauden ja huomion itselleen, eikä ota vastuuta suhteen lopettamisesta, vaikka tietää satuttavansa.

Tällaiset esimerkit ei tee parisuhteesta mitenkään houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kuitenkin jokin tässä ihmisen perusluonnossa vetää toisen luo ja kaipuu kumppanuuteen on olemassa myös minulla. Jos väittäisin muuta, huijaisin itseäni. Olen yrittänyt löytää jotain korvaavaa ja positiivisempaa vertauskuvaa parisuhteelle. Nyt mieleeni tulevat ensimmäisenä sanat vankila, kulissi ja suuri huijaus. Mikä olisi se sana, joka kuvaisi parisuhdetta parhaimmillaan?

Näin. Täällä kirjoitan blogipostausta ihmissuhteista, kun pitäisi kirjoittaa gradun analyysilukua. Lopettaakohan haudankaivaja mullan heittelyn vai pitäisikö kammeta itsensä ylös täältä haudan pohjalta...