... että on aika päästää irti.

Moby: Porcelain (Play 2004)

Hassua. Perustin tämän blogin vakaana aikomuksena, etten keskity kirjoittamaan ainakaan miehistä. :) Ja kyllä aion kirjoittaa muustakin! Mutta huomaan, että tuo ajattelu oli pientä itsehuijausta. Vähän sama kuin sanoisi jollekulle, että älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia.

Edellisen ihmissuhteisiin keskittyneen blogin kanssa minua häiritsi se, että nimenomaan piti kirjoittaa miehistä. Ja kun aika usein blogia kirjoittelin, niin tuli sellainen olo, että tämä menee nyt ihan ylianalysoinniksi. Mutta nuo rakkaussuhteet mietityttää minua edelleen ja huomaan kaivanneeni jonkinlaista purkautumispaikkaa ajatuksilleni, etteivät ne vain jäisi luuppaamaan pään sisälle. Mutta kiva ajatella, että tähän blogiin voin kirjoitella "hyvällä omallatunnolla" muustakin.

Mutta nyt. Puranpa vähän sydäntäni. Olen reilu kaksi kuukautta kirjoitellut noin 600 km päässä asuvan todella sympaattisen miehen kanssa. Mies otti yhteyttä nettideittipalstan kautta hurjan ihastuneena. Kirjoittelimme tuntitolkulla  ja ikäänkuin pakenimme oman arkemme ankeutta toisiimme. Mies oli vasta eronnut ja hänellä oli muitakin asioita setvittävänä. Pidin miehestä heti ja pidän edelleenkin, mutta nyt yhteydenpitomme harvennuttua on sellainen olo, että on aika päästää irti siitä ajatuksesta, että tässä yrittäisi väkisin ylläpitää jonkinlaista suhdetta, joka ehkä joskus johtaisi varsinaiseen suhteeseen tai edes tapaamiseen. Mutta olen kiitollinen jo tästä lyhyestä "kirjeystävyydestä". Olen saanut siitä paljon iloa elämääni ja miehelle olen varmaankin toiminut jonkinlaisena laastarina. Laastarina olemisessa ei ole oikeastaan mitään pahaa niin kauan kun tiedostaa tilanteen. 

Ajatus irtipäästämisestä ja siitä ettei asioita yritä "kontrolloida" tuntuu hyvältä. Vapauttavalta :)

Tämä Tekstihurmaajaksi nimittäni mies on osoittanut minulle:

* Haluan mukavan ja empaattisen miehen, sellaisen kuin Tekstihurmaaja
* Vasta teot tekevät suhteen. Lämpimikseen voi puhua vaikka mitä, mutta vasta teot vievät suhdetta eteenpäin.
* En halua kaukosuhdetta.
* Mies voi olla myös hyvä ystävä.
* Suhteen ja kiinnostuksen ei tarvitse perustua seksuaalisuudelle.
* Vasta eronnut mies tai omaa elämäänsä perinpohjaisesti "uudelleenpohtiva" mies ei ole valmis vakavaan suhteeseen
* Alun tunnehurmaa on syytä vähän pidätellä, ettei tule rakkauskrapulafiiliksiä ja ettei odotukset kasva liian suuriksi.
* Minun on ehkä pohdittava miksi minun on niin helppo ihastua miehiin, jotka ovat jotenkin tavoittamattomissa. Joko henkisesti tai ihan maantieteellisesti. Miksen ihastu "potentiaalisempiin" miehiin. 
* Hyviä miehiä on olemassa :) Vaikka he eivät ehkä juuri sillä hetkellä voi täyttää Herra Oikean paikkaa elämässäsi, heidän arvonsa voi tunnustaa.
* Osaan ihastua ja rakastuakin :)