Fatal flaw

Kuuma kuuma kuuma...  olen vaihteeksi kotona ja seuraavan neljän päivän ohjelmassa olisi vapaa-ajan projektien paperitöitä. Ei oikeastaan harmita ollenkaan, koska johan tässä on lomailtu. Lomalla olisi voinut olla vähän enemmän ohjelmaa, mutta toisaalta on ollut kiva, ettei lomaa ole tarvinnut suorittaa. Näillä säillä täyteen pakattu ohjelma olisi voinut olla melkoisen ahdistavaa.

Jos ohjelmaa olisi ollut enemmän, olisin ehkä saanut paremmin ajatukset irti tulevasta. Nyt alitajuntani on raksuttanut vähän liikaakiin aamuyön tunteina, kun nukkuminen on ollut muutenkin hankalaa kuumuden takia. Olen lukenut Terho Puustisen "Avain omaan yritykseen" -nimistä kirjaa yrittäjyydestä. Pidän kovasti miehen kirjoitustyylistä ja asenteesta. Hän ei peittele yrittäjyyden työläyttä, mutta purkaa tehokkaasti erilaisia yrittäjyyteen liittyviä myyttejä: mm. byrokratian oppii, mahdollisuudet menestykseen on tosiasia, rahoitusta löytää pyytämällä, yrittäminen on tehty Suomessa varsin mutkattomaksi. Puustinen antaa konkreettisia neuvoja ja menee asioiden ytimeen nopeasti: osakeyhtiö kannustaa eniten, kaiken on tähdättävä myyntiin jne.

Tiedän, että oikeaan vireeseen päästyäni, minussa on yrittäjälle sopivia ominaisuuksia kuten markkinointihenkisyyttä, kykyä strategiseen ajatteluun ja sosiaalisuutta. Edelleen minua mietityttää itsessäni taipumus jahkailuun. En useinkaan saa hoidettua tylsiä rutiinitehtäviä alta pois, vaan ne jäävät kummittelemaan ja nalkuttamaan alitajuntaan - ja niiden tekemättömyys kostautuuu jossain vaiheessa. Tiedän, että tällaiset asiat pitäisi hoitaa nopeasti alta pois, että voi keskittyä rauhassa isompiin linjoihin. Rutiinit on hoidettava tunnollisesti myös, jotta toiminta on terveellä pohjalla. En tiedä mitä tälle luonteenpiirteelle voi oikein tehdä. Joskus toivon, että minut olisi kotona koulittu erilaiseksi, tylsyyttä sietävämmäksi: pakotettu kotitöihin ja tekemään läksyt ajoissa. Sen sijaan minulla oli kotona vanhempi joka teki auliisti kaikki kotityöt ja koulussa pärjäsin kiitettävästi, vaikka pänttäsin kokeisiin vasta viimeisenä iltana. Olen kateellinen siskolleni, joka saa tehtyä asiat lähes aina etuajassa, tasaisen tappavalla tahdilla. Minä sen sijaan jään haaveilemaan, kunnes herään kiireeseen. Kai tämä on jonkinlaista jännityksenhalua myös.

Välillä ongelma on myös siinä, että lähden mukaan liian moneen asiaan. En ehdi tehdä kaikkea, koska tekemistä on yksinkertaisesti liikaa. Priorisoinnin taito tulee olemaan jatkossa erityisen tärkeä.

No mutta, takaisin töihin. Mukavaa sunnuntaita lukijoille.