Oho. Se tapahtui minullekin. Pienet tontut ei päivitäkään blogiasi sillä aikaa kun huitelet Planeetta Poikaystävällä. Netissä ja läppärillä vietetty aika on niin vähäistä, ettei tänne tule naputeltua päivityksiä.
Mitä se elämä nykyään sitten on? Se on beigeä ostoskeskuselämää, wuahhahahhahhhaaa... tai jotain sinne päin. Elämän mukavuudet nousee ilmeisestikin tärkeämpään rooliin seurustellessa. Syödään ja nukutaan hyvin, ei roikuta öitä ties missä jne jne. Ei minulla ole oikeastaan valittamista. Niin kauan kuin saan säännöllisesti seksiä, ei riidellä liian usein ja en joudu kuuntelemaan liikaa nalkutusta, kaikki on fine, tai siis parempaa kuin sinkkuillessa.
Yksi mahtava juttu tässä seurustelussa on, että toisen kanssa tulee katsottua paljon enemmän elokuvia, televisiosarjoja ja lyhäreitä. Aika ei huku nettiselailuun vaan katsotaan tuntitolkulla laatuohjelmaa. Miehellä on hyvä maku ja hyvät valikoimat katsottavaa. HBO ja Netflix (amerikkalaisella valikoimalla) on mainioita myös.
Mies on sillä tavalla aika omistautunut, suhteelle ja minulle, ehkä enemmänkin kuin minä, mutta kyllä minäkin aina välillä panostan. Hukkaannun vaan ehkä vähän useammin omiin juttuihini. Kyllä tämä juttu ihan hyvin on tasapainossa. Minä ärähdän välillä miehelle, jos hän turhankintarkkana yrittää syyllistää jostain tarpeettomasta, arkisesta asiasta, johon kiinnijääminen on mielestäni liiallista nipottamista. Mies ei ole aina niin easygoing-tapaus, mutta hän tuo elämääni sitä kaivattua tasapainoa.
Yhyhyy... missä on sossupornoni, kun kaikki vain seurustelevat eivätkä edes bloggaa enää. Hankkikaa nyt edes jotain draamaa vaikka väkisin, että on jotain blogattavaa :D
VastaaPoistaSorppa, tää on nyt tällasta tasasta parisuhdemömmöä. Mut jos sosiaalista pornoa halutaan, niin mä voin urheiluselostaa parisuhdeseksiä! See, sä tarjosit mulle tähän aasinsillan, Possu :D
PoistaEt sinä kamalan rakastuneelta kuulosta.
VastaaPoistaKutsuisin olotilaa pikemmin arkisen rakkaudentäyteiseksi kuin rakastuneeksi. Luulen, että rakastumisen aaltoja voi vielä tulla, kun tässä tutustutaan ja opitaan toisiamme.
PoistaMinusta on naurettavaa, että parisuhteessa edes tarvitsisi olla niin järjettömän huumaantuneen rakastunut, että se menee jo sairauden puolelle. Kyllä vähempikin riittää.
PoistaJoo, mä oon samaa mieltä. Teot ja käytös pitkällä tähtäimellä painaa vaakakupissa niin paljon enemmän. Jos on huumaantuneen rakastunut, sillon näkee haavekuvan, ei sitä ihmistä.
PoistaTe olette tunteneet tyyliin kaksi kuukautta, joten tuossa vaiheessa "pitäisi" vielä perhosten hypellä vatsanpohjassa ja paljon!
VastaaPoistaTjaa, mä en nyt oo mikään hirveä tunteilija-romantikko ja oonhan mä tuohon mieheen kovinkin ihastunut ja aina kun kohdataan, vatsassa kiepsahtaa. Mä nyt vaan viiti tänne hehkuttaa, kun sinkkulukijat raukat yökaudet rypisi kateudessa ja itsesäälissä.
Poista