No niin!

Koska on vapaailta miehestä ja koska pitäisi tiskata, bloggaan ja luukutan musiikkia. Koska parisuhteilu on draamatonta höttöä, on ryhdyttävä epätoivoisiin tekoihin (vähän niinkuin naururaidan päällelaittaminen Studio Julmahuvissa). Tutustukaamme parisuhdeseksiin.

Ainahan minä olen sen tiennyt. Tuskin tapaan miestä, joka haluaisi seksiä yhtä usein kuin minä. Joten olen tämänkin miehen kohdalla joutunut tukahduttamaan nymfomaniaani aina välillä, ja odottamaan. En nyt kovinkaan pitkään, mutta jonkin verran pitkään kuitenkin. Mies on välillä vähän Mr. Moody. Enemmän fiilistyyppi kuin minä seksinkin suhteen. En ymmärrä oikein näitä "nyt olen vähän väsynyt"-tilanteita.  No anyhow, koska olen fiksu tyttö, en painosta. Yleensä siis saan seksiä ainakin parin päivän välein.

Taadadaa... kummallakin on oikea fiilis ja vireystila... fast forward.... tällä miehellä on paljon karvoitusta ja minusta se on erittäin seksikästä. Rintakarvoja on hauska pörhöttää. Nuori Kolli soitti minulle tässä yksi päivä ja tenttasi tietoja miehestä. "Onko se karvainen" oli yksi kysymys, ja reaktio vastaukseeni oli "Arvasin!". Ehhehehhehehhehh... Kolli sai mielestään hyvän selityksen sille, miksi olen tykästynyt mieheen. Kolli on melkein karvaton itse....  Kai rintakarvat kertoo jotain testosteronitasoista tai jotain, ja koska epäilen itse olevani varsin korkean estrogeenitason nainen, niin ehkäpä se viehättää. Vaikka viehättipä se Kollikin muuten kuin luonteeltaan.

Noniin, back to business. Rintakarvat pörhennetty, check. Onkohan minusta sittenkään tähän? Apua, ei taida olla. Sorgen. Liian yksityistä. Bloggarin ura, fail.

Planet Boyfriend

Oho. Se tapahtui minullekin. Pienet tontut ei päivitäkään blogiasi sillä aikaa kun huitelet Planeetta Poikaystävällä. Netissä ja läppärillä vietetty aika on niin vähäistä, ettei tänne tule naputeltua päivityksiä.

Mitä se elämä nykyään sitten on? Se on beigeä ostoskeskuselämää, wuahhahahhahhhaaa... tai jotain sinne päin. Elämän mukavuudet nousee ilmeisestikin tärkeämpään rooliin seurustellessa. Syödään ja nukutaan hyvin, ei roikuta öitä ties missä jne jne. Ei minulla ole oikeastaan valittamista. Niin kauan kuin saan säännöllisesti seksiä, ei riidellä liian usein ja en joudu kuuntelemaan liikaa nalkutusta, kaikki on fine, tai siis parempaa kuin sinkkuillessa.

Yksi mahtava juttu tässä seurustelussa on, että toisen kanssa tulee katsottua paljon enemmän elokuvia, televisiosarjoja ja lyhäreitä. Aika ei huku nettiselailuun vaan katsotaan tuntitolkulla laatuohjelmaa. Miehellä on hyvä maku ja hyvät valikoimat katsottavaa. HBO ja Netflix (amerikkalaisella valikoimalla) on mainioita myös.

Mies on sillä tavalla aika omistautunut, suhteelle ja minulle, ehkä enemmänkin kuin minä, mutta kyllä minäkin aina välillä panostan. Hukkaannun vaan ehkä vähän useammin omiin juttuihini. Kyllä tämä juttu ihan hyvin on tasapainossa. Minä ärähdän välillä miehelle, jos hän turhankintarkkana yrittää syyllistää jostain tarpeettomasta, arkisesta asiasta, johon kiinnijääminen on mielestäni liiallista nipottamista. Mies ei ole aina niin easygoing-tapaus, mutta hän tuo elämääni sitä kaivattua tasapainoa.