Hyvä viikonloppu taas. Perjantaina pidettiin karonkkaa työtiimiläisten kanssa. Naurettiin paljon. On hauskaa, kun löytää itsensä kaltaisia hulluja tästä maailmasta. Jos voisin, menisin naimisiin nykyisen, pian entisen, pomoni kanssa. Hän kokkaa niin hyvää ruokaa, että itkettää. Meistä on tullut kuuden vuoden aikana hyviä ystäviä. Hän on viisas nainen. Paljon kokenut elämässään, tuskaakin, ja ehdottomasti melko omituinen, mutta meillä on synkannut alkumetreistä lähtien. Hän on niitä ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni ja joka luottaa minuun niin paljon, että se luottamus taitaa kantaa läpi elämän. Ihmisillä pitäisi olla hyviä pomosuhteita. Se on melkein yhtä tärkeää kuin hyvät suhteet vanhempiin.
Lauantaina menin aamulla siskon ja siskon miehen kanssa Linnanmäelle ja sitten menin treffeille Pitkän Tumman Komean kanssa. Mentiin katsomaan kaksi elokuvaa Espoo Cinéen ja käytiin pariin otteeseen syömässä ja yhdessä baarissakin vielä. 10 tunnin treffit. Nähtiin tänään vielä uudestaan ja mentiin katsomaan kaksi elokuvaa lisää. Tykkään tästä miehestä. He is my kind of grazy too. Minua taisi välillä vähän jännittää kun olin ehkä vähän hiljainen. Juteltiin kuitenkin kaikenlaisista asiosta, ihan vakavistakin. Tunnen kiintyväni häneen ja se on hyvä tunne. Ihan vain sen takia, että se on ollut minulle vaikeaa pitkän aikaa. On myös mukavaa, kun seksi ei ole ollut kuvioissa, joten tässä on kyse ihan vain puhtaasti siitä, että pidän tästä ihmisestä. On muuten hassua, miten treffeillä usein ihmiset sanovat kaiken ääneen. Jos kuuntelee tarkasti, kaikenlaiset pelot ja toiveet saa selville.
Tänään aamulla kävin brunssilla harrastuskavereiden kanssa pitkästä aikaa. Minun tulee ikävä tätä jengiä. Olen viettänyt heidän kanssaan tiivisti viimeiset puolitoista vuotta ja nyt joukkomme on pikkuhiljaa hajoamassa. Minä muutan Turkuun, yksi on lähdössä Kanadaan rakkauden perään ja yksi Berliiniin. Naurettiin paljon heidänkin kanssaan.
En minä ihan jääpuikko ole. En taatusti tunteellinen tai kovinkaan romanttinen, mutta kyllä minä kiinnyn ihmisiin ja tarvitsen ihmisiä.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
perjantai 23. elokuuta 2013
Vapaa
Olen näillä näkymin treffaamassa viikonloppuna uudestaan viime lauantain deittiäni. Hän on vapaa sielu. Siksi hänen kanssaan oli niin helppo olla. Se meitä yhdistää.
keskiviikko 21. elokuuta 2013
maanantai 19. elokuuta 2013
Le weekend
Nyt väsyttää, mutta olipa taas kaikin puolin mukava viikonloppu. Kävin työhaastattelussa Turussa perjantaina ja oli mainiota kun työhaastattelu oli vain leppoisaa jutustelua. Tiistaina tiedetään, lähdenkö Turkuun. Seitsemää on haastateltu ja vaakakupissa voi painaa ihan mikä tahansa asia. Minä olen nuori, innokas ja vailla siteitä. Se voi olla edukseni.
Lauantaina olin treffeillä, sellaisilla "olipa hauskaa ja helppoa" -treffeillä. Mies pitkä, tumma, komea, rikas, hauska, kohtelias, positiivinen ja sopivalla tavalla todella outo. Lisäksi spontaani, seikkailunhaluinen ja musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien ystävä. Tuolta netin kätköistä voi näköjään löytyä priimojakin yksilöitä. Käytiin kahdella eri keikalla, syömässä ja vielä Navy Jerry'ssä, missä istuttiin ja juteltiin pilkkuun asti. Suomalaisten mieslukijoideni iloksi voin vielä kertoa, että kyseessä on ulkomaalainen mies ;)
Juteltiin aika paljon ihmissuhteista ja eksistäkin. Hän perusteli eksistä kysymisen sillä, että on hyvä tietää, millaisia eksiä on ollut, koska sitten tietää toisen maun. :) Aika paljonhan tässä miehessä on samaa kuin eksissäni. Älykäs verbaalikko, jolla on käytöstavat kohdillaan. Hän halusi tarjota kaiken, vaikka parhaani mukaan heittelin seteleitä aina välillä hänen suuntaansa. Tarjosi kyydin kotiin. Ei yrittänyt mitään. Jäi todella hyvä mieli.
Tänään sunnuntaina menin katsomaan Bollywood-elokuvan erikoisnäytöstä, kävin uimassa ja söin hyvää intialaista Ravintolapäivässä. Muy bueno!
Lauantaina olin treffeillä, sellaisilla "olipa hauskaa ja helppoa" -treffeillä. Mies pitkä, tumma, komea, rikas, hauska, kohtelias, positiivinen ja sopivalla tavalla todella outo. Lisäksi spontaani, seikkailunhaluinen ja musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien ystävä. Tuolta netin kätköistä voi näköjään löytyä priimojakin yksilöitä. Käytiin kahdella eri keikalla, syömässä ja vielä Navy Jerry'ssä, missä istuttiin ja juteltiin pilkkuun asti. Suomalaisten mieslukijoideni iloksi voin vielä kertoa, että kyseessä on ulkomaalainen mies ;)
Juteltiin aika paljon ihmissuhteista ja eksistäkin. Hän perusteli eksistä kysymisen sillä, että on hyvä tietää, millaisia eksiä on ollut, koska sitten tietää toisen maun. :) Aika paljonhan tässä miehessä on samaa kuin eksissäni. Älykäs verbaalikko, jolla on käytöstavat kohdillaan. Hän halusi tarjota kaiken, vaikka parhaani mukaan heittelin seteleitä aina välillä hänen suuntaansa. Tarjosi kyydin kotiin. Ei yrittänyt mitään. Jäi todella hyvä mieli.
Tänään sunnuntaina menin katsomaan Bollywood-elokuvan erikoisnäytöstä, kävin uimassa ja söin hyvää intialaista Ravintolapäivässä. Muy bueno!
tiistai 13. elokuuta 2013
Töistä
Syyskausi on alkanut ja samalla kaikenlainen yhdistystoiminta. Huomaan, että minussa on tapahtunut ratkaiseva muutos. Olen luopunut siitä ajattelusta, että minun pitäisi olla kantava voima. Olen päästänyt lankoja käsistäni ja ilokseni huomannut, että ihmiset ympärilläni ovat ottaneet langanpäät tiukasti käsiinsä. Onhan tämä tilanne vaatinut paljon pohjatyötä ja ihmisten tietoista sitouttamista, mutta myös asennemuutosta omassa päässäni. Kun otan askeleen taaksepäin, voi joku toinen ottaa askeleen eteenpäin ja jatkaa työtä puolestani.
Olen menossa perjantaina työhaastatteluun Turkuun. Kyseessä on unelmatyö hyvällä palkalla. Pesti on onneksi vain vuoden mittainen, joten se ei vaadi edes suurempaa pohdintaa siitä, olenko valmis muuttamaan Turkuun pidemmäksi aikaa. Jos saisin tämän työn, se olisi ruhtinaallinen palkka viime vuosien kituuttamisesta ja siitä, että olen verkostoitumisen ja työkokemuksen nimissä tehnyt töitä liian pienellä palkalla. Se olisi palkinto tuplamaisteriksi opiskelusta. Se olisi... hyvä juttu. Mutta ei elämäni siitä romahda, vaikka en työtä saisikaan.
Kävin kesällä läpi myös jonkinlaista ammatillista kriisiä, vaikka tämä vuosi onkin ollut ihan menestyksekäs. Kadotin itseluottamukseni ja työkaverit saivat kuulla nurinaani liiaksikin. Viime viikkojen aikana, kun töissä alkoi taas tapahtumaan, pääsin takaisin oikeille raiteille. Nyt minulla on taas hyvä olo oman ammattitaitoni suhteen. Ymmärrän taas hieman paremmin vahvuuteni ja heikkouteni ja kiitos mainion työtiimin, olen alkanut ymmärtää, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen työelämässä ja että jokaisessa työpaikassa tarvitaan erilaisia persoonia. Nyt voin mennä hyvällä fiiliksellä perjantain työhaastatteluun. Voin mennä sinne ihmisenä, joka ei osaa tai tiedä kaikkea, mutta joka voi olla juuri oikea henkilö tähän tehtävään.
Olen menossa perjantaina työhaastatteluun Turkuun. Kyseessä on unelmatyö hyvällä palkalla. Pesti on onneksi vain vuoden mittainen, joten se ei vaadi edes suurempaa pohdintaa siitä, olenko valmis muuttamaan Turkuun pidemmäksi aikaa. Jos saisin tämän työn, se olisi ruhtinaallinen palkka viime vuosien kituuttamisesta ja siitä, että olen verkostoitumisen ja työkokemuksen nimissä tehnyt töitä liian pienellä palkalla. Se olisi palkinto tuplamaisteriksi opiskelusta. Se olisi... hyvä juttu. Mutta ei elämäni siitä romahda, vaikka en työtä saisikaan.
Kävin kesällä läpi myös jonkinlaista ammatillista kriisiä, vaikka tämä vuosi onkin ollut ihan menestyksekäs. Kadotin itseluottamukseni ja työkaverit saivat kuulla nurinaani liiaksikin. Viime viikkojen aikana, kun töissä alkoi taas tapahtumaan, pääsin takaisin oikeille raiteille. Nyt minulla on taas hyvä olo oman ammattitaitoni suhteen. Ymmärrän taas hieman paremmin vahvuuteni ja heikkouteni ja kiitos mainion työtiimin, olen alkanut ymmärtää, että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen työelämässä ja että jokaisessa työpaikassa tarvitaan erilaisia persoonia. Nyt voin mennä hyvällä fiiliksellä perjantain työhaastatteluun. Voin mennä sinne ihmisenä, joka ei osaa tai tiedä kaikkea, mutta joka voi olla juuri oikea henkilö tähän tehtävään.
perjantai 9. elokuuta 2013
Under construction
Hyvästä seksistä voi saada ehkä boostausta elämäänsä, mutta eipä siitä pitemmäksi ajaksi virtaa riitä. Nyt olen alkanut toden teolla siirtymään oksitosiinista endorfiini-huumeen äärelle. En ole vain tainnut ennen urheilla oikein. Salillakin olen käynyt sillä tavalla hissutellen. Mutta nykyään saan hien pintaan ja se taitaa olla se avainasia tässä asiassa. Olen alkanut kuunnella nopeatahtista musiikkia kuntoillessa, mikä auttaa paaaljon tuossa hien pintaan saamisessa. Tänään googlailin netistä erilaisia muodonmuutos-kuvasarjoja siitä, millaisilla tuloksia kuntoilulla voi saada aikaan. Ne on muuten käsittämättömän kökköjä, mutta tehokkaita kuitenkin.
Olen nyt siis saavuttanut kolmenkympin kriiseilyn lakipisteen. Sen pisteen, jossa kaiken ahdistuksen jälkeen asialle aletaan tehdä jotain. Kun elämäntilanteelleen tai sen pysähtyneisyydelle ei pysty tekemään sen enempää, voi kaiken sen turhautumisen kohdistaa omaan kehoonsa ja sen kohentamiseen. Mielikin ehkä laahaa sitten sen kehon peesissä.
On hauska ajatella, miltä tähän painonpudotuskisaan osallistuvat näyttävät muutaman kuukauden päästä, jos päästään kaikki tavoitteeseen. Varmaan otetaan sitten heti perään vielä uusi kisa. Ei pidä vielä hykerrellä, mutta jos tämä projekti onnistuu, olen ehkä keksinyt laihdutuskonseptin, joka saattaisi toimia muillakin. Homma toimii näin:
- Etsi yksi tai kaksi kaveria/sukulaista mukaan projektiin.
- Päättäkää deadline laihdutusprojektille (kisa päättyy tähän päivään mennessä saavutetaanpa tavoite tai ei) esim. meillä vuoden loppu. Deadlinen päättäminen antaa projektille ryhdikkyyttä ja kiireen tuntua.
- Päättäkää kilomäärä, joka tavoitteena tiputtaa esim. meillä 10 kiloa
- Päättäkää palkintosummista. Tässä systeemissä kaikki tavoitteen määräajassa saaneet saavat palkinnon, mutta voittaja suuremman kuin muut esim. meillä voittaja saa kahdelta muulta kilpailijalta 100 euron (valitsemansa) palkinnon, kakkonen 70 euron palkinnon ja kolmonen 40 euron palkinnon. (Jos kilpailijoita on kaksi summat voi olla esim. 100 euroa ja 50 euroa). Näin kaikilla on motivaatiota jatkaa kisaa, vaikka kanssakilpailija saavuttaisi tuloksen.
- Päättäkää, kuinka usein kanssakilpailijoille raportoidaan edistymisestä esim. meillä kerran kuussa.
Ahhh, olenpa minä stereotyyppinen tässä vanhenemiskriisissäni. Jos viime vuonna keskityin ikäkriiseilyn filosofisempaan puoleen, on tämän vuoden teema fyysinen rappeutuminen. Minä saatan elää hyvinkin vielä 60 vuotta tai enemmän. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä suuremmassa roolissa tämän kehon hyvinvointi on. Aira Samulin on aika hieno esimerkki siitä, mitä liikunnalla voi saada aikaan. The Hurtlockerin ohjaaja ja James Cameron kuusikymppinen ex-vaimo Kathryn Bigelow on myös inspiroiva roolimalli. Jos voisin näyttää 30 vuoden tai 50 vuoden jälkeen noin terveeltä, niin... se olisi hienoa.
Keho ja mieli. Keho ja mieli. Erottamattomat? Tätä nyt olen testaamassa.
Kuntoilusoittolistalla muun muassa Young the Giantin biisi My Body:
"My body tells me no
But I won't quit
Cause I want more
Cause I want more
My body tells me no
But I wont quit
Cause I want more
Cause I want more"
Olen nyt siis saavuttanut kolmenkympin kriiseilyn lakipisteen. Sen pisteen, jossa kaiken ahdistuksen jälkeen asialle aletaan tehdä jotain. Kun elämäntilanteelleen tai sen pysähtyneisyydelle ei pysty tekemään sen enempää, voi kaiken sen turhautumisen kohdistaa omaan kehoonsa ja sen kohentamiseen. Mielikin ehkä laahaa sitten sen kehon peesissä.
On hauska ajatella, miltä tähän painonpudotuskisaan osallistuvat näyttävät muutaman kuukauden päästä, jos päästään kaikki tavoitteeseen. Varmaan otetaan sitten heti perään vielä uusi kisa. Ei pidä vielä hykerrellä, mutta jos tämä projekti onnistuu, olen ehkä keksinyt laihdutuskonseptin, joka saattaisi toimia muillakin. Homma toimii näin:
- Etsi yksi tai kaksi kaveria/sukulaista mukaan projektiin.
- Päättäkää deadline laihdutusprojektille (kisa päättyy tähän päivään mennessä saavutetaanpa tavoite tai ei) esim. meillä vuoden loppu. Deadlinen päättäminen antaa projektille ryhdikkyyttä ja kiireen tuntua.
- Päättäkää kilomäärä, joka tavoitteena tiputtaa esim. meillä 10 kiloa
- Päättäkää palkintosummista. Tässä systeemissä kaikki tavoitteen määräajassa saaneet saavat palkinnon, mutta voittaja suuremman kuin muut esim. meillä voittaja saa kahdelta muulta kilpailijalta 100 euron (valitsemansa) palkinnon, kakkonen 70 euron palkinnon ja kolmonen 40 euron palkinnon. (Jos kilpailijoita on kaksi summat voi olla esim. 100 euroa ja 50 euroa). Näin kaikilla on motivaatiota jatkaa kisaa, vaikka kanssakilpailija saavuttaisi tuloksen.
- Päättäkää, kuinka usein kanssakilpailijoille raportoidaan edistymisestä esim. meillä kerran kuussa.
Ahhh, olenpa minä stereotyyppinen tässä vanhenemiskriisissäni. Jos viime vuonna keskityin ikäkriiseilyn filosofisempaan puoleen, on tämän vuoden teema fyysinen rappeutuminen. Minä saatan elää hyvinkin vielä 60 vuotta tai enemmän. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä suuremmassa roolissa tämän kehon hyvinvointi on. Aira Samulin on aika hieno esimerkki siitä, mitä liikunnalla voi saada aikaan. The Hurtlockerin ohjaaja ja James Cameron kuusikymppinen ex-vaimo Kathryn Bigelow on myös inspiroiva roolimalli. Jos voisin näyttää 30 vuoden tai 50 vuoden jälkeen noin terveeltä, niin... se olisi hienoa.
Keho ja mieli. Keho ja mieli. Erottamattomat? Tätä nyt olen testaamassa.
Kuntoilusoittolistalla muun muassa Young the Giantin biisi My Body:
"My body tells me no
But I won't quit
Cause I want more
Cause I want more
My body tells me no
But I wont quit
Cause I want more
Cause I want more"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)